Sisäinen palo
Jo pidemmän aikaa mun sisällä on palanut pieni liekki. Välillä se katoaa melkein näkymättömiin ja toisinaan se taas voimistuu roihuten. Tää liekki on siitä kummallinen, etten ole oikeen osanut määrittää mitä kaikkea se sisältää ja miten päästää tämä kaikki määrittelemätön ulos.
Pää on pyöritellyt mielessä erilaisia projekteja, mutta mikään niistä ei ole saanut tarpeeksi happea leimahtaakseen, sillä jotain on uupunut. Merkitys. Isompi ajatus näiden projektien takana. Alusta, johon nämä kaikki projektit saisi kerättyä yhteen eheäksi (tai ei-niin-eheäksi) kokonaisuudeksi paritettuna kaikkeen siihen muuhun määrittelemättömään, joka kytee mun sisällä.
Ehkä mä yritän tässä selitellä itselleni ja tehdä tästä jotenkin isompaa ja merkittävämpää kuin se oikeasti onkaan. Mene ja tiedä. Mutta tässä mä olen. Tässä olen luovuuden, kirjoittamishalun, oppimishalun ja ajatusteni kanssa, jotka haluan päästää ulos. Antaa niille vähän happea, lämpöä ja miksei vähän palonestettä, jotta vihdoinkin tää kaikki leimahtaisi ilmiliekkeihin.
Katsotaan minkälainen palo saadaan aikaan.
Tämä on siis jälleen yksi blogi kaikkien tuhansien joukossa. Sorit siitä hih. Tulen tänne purkamaan suurimmaksi osaksi itseäni puhuttelevia ajatuksia ympäröivästä maailmasta – en totuuksina vaan puhtaina mietteinä, joista olen avoin keskustelemaan ja laajentamaan näkemyksiäni. Kameran muistikortin sisältö tulkoon toimimaan kuvituksena ja toivon herättäväni pitkäaikaista harrastustani jälleen vähän enemmän henkiin tämän johdosta!
Hihhurraa! Tästä se siis alkakoon, jälleen (ei ole valitettavasti ensimmäinen blogi, jonka olen perustanut…)
PS. Yritän myös kohentaa äidinkielen taitojani elettyäni jo muutaman vuoden toista kieltä arkikielenä käyttäneenä. Koen kuitenkin edelleen suomen olevan mulle se leikittelevämpi ja kuvainnollisempi käyttökieli. Mutta äidinkielen taitojen hiipuminen ei voi enää jatkua, sillä toissapäivänä jouduin googlaamaan sanan ”välttämätön” merkityksen ja käytin 30 sekuntia sanan ”kymmenennen” kirjoittamiseen. Eh, kyllä.