Pitkään olen ollut täältä poissa,
ikään kuin piilossa ruohikoissa.

Näin isomman ja ikävämmän sairastelun takia.

Kuvan muodossa on nyt jotenkin helpompi
käsitellä sairaana olemisen aikaa.

Hieman piikikästä, tukalaa,
pisteliästä ja kivuliasta oloa.

Mutta aika ja valo parantaa aina, sairaalassakin.

Sairastamiseni aikana ehti kypsyä syksyn satoa.

Pahin sairastamisen aika on nyt
– onnellisesti, ja toivottavasti –
ohi.

Itse koen olevani osittain vieläkin raakile.
Silti uskon edelleen vahvasti siihen,
että tulee päivä, ja useampiakin päiviä,
jolloin tiedän,
riittävästi.

Sillä välin voin turvallisesti ja rauhassa
olla pehmeällä sammalmättäällä.

Tie löytyy kyllä,
ja portaat joita pitkin tielle astua.