Olen itse elänyt aina rauhallista ja turvallista elämää. Tai no melkein aina. Muistan kyllä joitain riitoja ennenkuin vanhempani erosivat, olin tuolloin kuusi vuotias. Joulu ei kuitenkaan niihin liity ja riidat loppuivat eroon.

Mutta joulu kaikessa kauneudessaan ja rauhassaan jakaa mieleni kahtia. Yleensä nautin tunnelmasta, musiikista ja valoista. Pipareiden tuoksusta ja ihmisten iloisista höpötyksistä. Kuuntelen iloista svengaava joulumusiikkia vaikka Bublelta.

Toisena hetkenä mieleeni hiipii ahdistus lapsista jotka elävät perheissä ahdistavassa ilmapiirissä, jossa edes jouluna, varsinkaan jouluna ei säästellä alkoholia. Lahjat on mitä on, jos niitä on ollenkaan.

Tulee voimaton olo.

Kunpa edes jouluna olisi kaikilla turvallinen ja lämmin olo. Rakastettu olo.

Vaikka koen olevani vahva ihminen, tuntuu että mieleni särkyy, kun joulupuu keräyksen nuoren toive on sukkia ja kalsareita. Mielestäni perustarpeita mitä jokaisen pitäisi pystyä ostamaan ja saamaan ilman että lahjaksi pitää toivoa. Itkettää.

Autetaan niitä tarvitsevia.

Rakkautta kaikille ❤️

Elsando

Näettekö unia?

Minä olen aina nähnyt ja paljon!

Nyt kun olen keski-ikäinen ja lapset ovat teinejä, näen paljon unia omista nuoruusvuosista ja sinne kuuluvista kavereista. Moni ystävistäni on edelleen ala-ja yläkoululta asti, mutta heistä en näe unta, vaan niistä muutamista jotka jäivät nuoruuden vaihduttua aikuisuuteen. Unet on mitä mielenkiintoisempia ja niihin sekoittuu nykyhetkeä ja oivalluksia kesken unen, että hei! Me ollaanki jo aikuisia! Välillä herään haikeaan mieleen ja ikävään. Onko tämä nyt virallisesti keski-iän kriisi? Valveilla ollessa minulla ei ole minkään sortin kaipuuta nuoruuteen.

Pelkään että jos unet ei ala kohta olemaan jotain muuta niin alzheimerko tässä jo ovella kolkuttaa. Näenkö vain vanhoja asioita.

Pari-kolmekymppisenä en niinkään ajatellut teinivuosia, mutta nyt omien lasten kautta olen havahtunut kuinka hemmetin nopeasti aika on mennyt. Ihana seurata nuorten höpötyksiä ja sitä kuinka rennolla otteella he elämää katselevat. Tuntuvat niin viisailta nykyään. Ja fiksuilta, mutta heillä on niin kova kiire aikuistua.

Toivottavasti osaavat nauttia joka pienestä hetkestä ystävien kanssa ja muistavat kohdella toisiaan kiltisti. Itselläni on jäänyt nuoruuden rakkaudesta vielä tähän päivään saakka puristus sydämeen. Särjin sen pojan sydämen ja omanikin siinä samalla vuosiksi. Hän oli mitä komein, kiltein ja huomaavaisin. Hän joskus tulee uniini utuisena muistona ja haihtuu pois.

Ehkä vaan nautin yöllisistä seikkailuista kun elämä muuten on tasaisen mukavaa.

Ihania unia kaikille!