Olen pitkään ajatellut, että pitäisi aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen. Instagram toimii ihan hyvänä päiväkirjana, mutta jostain syystä ei huvita sinne paljoa kirjoitella.

Eilen mieleeni pätkähti että aloitan blogin kirjoitamisen. En ole eläissäni sellaisia seurannut, enkä kirjoittanut.

Puolituntia päätöksestä minulla oli blogi jota en osaa vieläkään käyttää ja en tiedä onko minulla asiaakaan. Siihen puolituntiseen ehdin julkaista ensimmäisen tekstinkin Hetken mielijohteesta.

Kirjoistusvirheitä tulee varmasti, koska en todellakaan ole mikään kirjoittaja.

Pitää olla armollinen itselle.

Kuvat ovat aina itse ottamia ja sain sellaisen jo väärinpäin lisättyä tekstiin. Pois sitä näköjään en saa. Katsotaan mitä tästä tulee, vai tuleeko mitään.

Ainakin saan ajatukset ylös jonnekkin. Ketään en tarkoituksella loukkaa, kirjoitetusta tekstistä voi joskus tulla väärinkäsityksiä.

Bare with me.

Sunnuntait on parhaita! Se ajatus oli jo teininä kun sunnuntaina kokoperheellä oli aikaa syödä yhdessä aamupalaa. Isä katsoi formuloita ja äiti puuhasteli jotakin itsekseen. Oltiin yhdessä, mutta jokainen sai keskittyä omiin juttuihin.

Maanantai ei ahdista mua ollenkaan koska töihin on kiva mennä. Harmi että näin ei ole jokaisella. Mun mielestä se jaksaminen töissä lähtee kuitenkin itsestä eniten, vaikka helppo on sysätä syyt toisten niskoille. Turha valittaminen ärsyttää kun täällä Suomessa ei ole pakko kuin kerran kuolla.

Työtä pitää kyllä tehdä, mutta vaihtoehtoja löytyy.

Se on ihmisestä kiinni, tekeekö asialle jotain.

Tuttavani on vaihtanut työpaikkaa neljästi vuoden sisällä. Kaikki oli kuulemma huonoja ja törppöjä täynnä! Kuuntelin hiljaa mutta mieleen hiipi kuitenki että pitäisköhän peiliin katsoa.

Jokainen vois tehdä pienen matkan itseensä ja miettiä tulisko toimeen itsensä kanssa. Onko mulle kiva jutella. Osaanko kuunnella.

Hiljaisille ja kilteille neuvoksi, että ilkeille päälle päsmäreille ei tarvi aina joustaa. Harjoittele vaikka kotona peilin edessä sanomaan EI. PYSTYT TEKEMÄÄN SEN ITSEKKIN. Se vois säikäyttää kerrasta.

Menen itse päivä ja jopa tunti kerrallaan töissä. En edes ajattele ensviikkoa. Teen sen mitä silläkin hetkellä ehdin, enempään en pysty, niin stressi ei ota liikaa minusta kiinni. Jos katsoisin kokoajan tulevaa työmäärää, ajatus hiipii päähän. Miten mää jaksan!

Tässä päivässä on monta tuntia vielä.

Nauti ja lepää. Hymyile ihmisille.

Jos olet töissä niin muista syödä hyvin ja juo vettä. Hymyile ja hengitä syvään välillä hiljaa.

Ajatukseni on vain tajunnanvirtaa. Omia ajatuksia ja toiset voi olla erimieltä. Se on ok.