Suomi ei ole lapsiperheille – vai onko sittenkin? (ajatus #6)

Aina tasaisin aika ajoin mediasta löytyy juttua siitä, että lapsiperheitä on katsottu pahasti julkisilla paikoilla Suomessa. Lapset on itkenyt ravintoloissa tai muksut eivät ole käyttäytyneet bussissa kunnolla ja siitä on joku mielensä pahoittanut.

Siitä sitten ryhdytään käymään keskustelua – eikö lapsia osata kasvattaa vai ollaanko vaan lapsivihaajia.

Saa helposti käsityksen ettei Suomi ole lapsiperheille.

Nyt kun on oma lapsi, niin tätä ajatusta on ruvennut pohtimaan hieman

enemmänkin.

Suomi on turvallinen paikka lapsiperheille

Totuushan on se, että Suomi on varsin turvallinen paikka lapsiperheille ja esimerkiksi äideille. Neuvolapalvelut pitävät huolen siitä, että raskausaika on

Suomessa todella turvallinen.

Lapset saavat lisäksi koulutuksen, joka on edelleen maailman kärkitasoa.

Eikä lasten muutenkaan tarvitse elää missään jatkuvassa pelossa. Eräs tuttuni kertoi esimerkiksi elämänmenosta Yhdysvalloissa, joissa ihan pienestä asti tehdään esimerkiksi kouluissa harjoituksia kouluampujien varalta.

Tämä on ihan oikeasti kylmäävä ajatus ja saa minut arvostamaan Suomen turvallisuutta.

Suomalaiset arvostaa liikaa täsmällisyyttä ja hiljaisuutta

Onhan se tietenkin hieman stereotyyppistä ajattelua, mutta suomalaiset tykkää

hiljaisuudesta ja siitä, että asiat sujuu niin kuin niiden pitää.

Yhteiskunta toimii kuitenkin niin selkeästi ja tiettyjen kaavojen mukaan, joten voi olla, että monen on sitten vaikea kestää kun asiat menee erilailla.

Jos siellä ravintolassa onkin enemmän melua kun yleensä, niin se ärsyttää. Kun joku ei jonotakkaan oikein tai sitä varten pitää itse siirtyä kaksi metriä sivuun, se

ärsyttää.

Tämän lisäksi luulen, että olemme kuitenkin vähän juroa kasaa. Emme

ylipäätänsä tykkää siitä, että olisimme näkyvillä. Tämän johdosta ei tykätä ehkä

siitäkään, että muut sitten ovat. Ei uskalleta eikä haluta huomiota.

Ja lapsiperheet herättävät tietenkin aina enemmän huomiota ja ”hämminkiä”.

Eihän lapset vielä ole oppineet siihen, että pitää olla huomaamaton – ja hyvä

niin!

Nämä piirteet kuitenkin aiheuttaa sen että vanhemmat ei vie lapsia mihinkään,

ettei vaan herättäisi huomiota ja jos niitä lapsia sitten jossain on, ne aiheuttaa

muissa pahennusta, koska niihin ei juuri missään totu.

Harva niitä lapsia vihaa

Oma lapsi on vielä niin nuori ja lisäksi tässä oli tämä Koronakaranteeni, niin

lapsen kanssa ei vielä ole tullut liiaksi tultua ja mentyä.

Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, ettei niitä lapsia nyt ihan liikaa liiku

missään. Ja se sääli, koska se juuri luo kielteisen kierteen ilmapiirin.

Olisi kuitenkin väärin miettiä, että Suomi on jotenkin lapsivihaista kansaa.

Luulen, että se johtuu enemmän siitä, ettemme rohkeasti vain ota lapsia eri

paikkaan.

Pelkäämme liikaa valmiiksi ja pyytelemme sitten lastenkin olemassa oloa

anteeksi. Haluan ainakin itse olla rohkeampi siinä, että lapset kuuluu sinne

minne minäkin.

Tietysti pitää olla käytöstapoja ja niitä opetetaan. Mutta pientä hälinää voi aina syntyä eikä maailma siihen kaadu!

Ja kaikesta huolimatta, Suomi on kyllä ihan hyvä paikka lapsille.