Raha on elämistä varten, tässä ja nyt (ajatus #7)
Mainitsen ensimmäisissä blogikirjoituksissani, että en stressaa enää rahasta samalla lailla kuin ennen.
Asia ei ehkä niinkään ole etteikö raha-asioita miettisi tai esimerkiksi huolehtisi siitä, että riittävätkö rahat. Kyse on enemmänkin siitä, että prioriteetit rahan suhteen on muuttuneet isäksi tultua.
Raha ei ole enää asia, jota vain säästetään ja sijoitetaan siksi, että sitä olisi tulevaisuudessa enemmän ja voisi vaurastua.
Raha on elämistä varten – jos tulee meno ja se tekee perheen elämästä paremman, niin sitten rahat pistetään siihen ilman turhaa stressiä.
Niin kuin klassinen lainaus kuuluu, käärinliinoissa ei ole taskuja. Tämä lausahdus on saanut lihaa luiden ympärille isäksi tultua.
Kasvaneet kulut vähentävät säästämisen intoa
On tietenkin ihan selkeä tosiasia, että lapsi luo lisää menoja. Ei siis olekaan samalla tavalla mahdollista pistää isoja summia säästöön tai etsiä sopivia sijoituskohteita.
Varsinkin näin vauva-aikana tuntuu, että uusia kuluja on todella runsaasti. Pitää ostaa sitä ja tätä. Pieni ihminen kasvaakin melkoisissa pyrähdyksissä, joten tarvetta uusille vaatteilla ja muille tulee tietysti eri tavalla.
Sitten kun on vielä nämä Suomen vuodenajat, eli pitää olla kesävaatteet ja talvivaatteet ja niin edelleen…
Tämä on johtanut vähän siihen, ettei sitä säästämisen intoa ole enää samalla lailla.
Menoja ei jää miettimään
Olin itse paljon varovaisempi rahankäytön suhteen ennen isäksi tuloa. En todellakaan mikään pihi, mutta pohdin kyllä paljon tarkemmin aina sitä, että tarvitseeko tuota nyt ostaa vai ei.
Lisäksi oli paljon ”suurempia” suunnitelmia monenkin asian suhteen. Lähinnä siis materiaalisen tavaran suhteen tai hienoilla lomilla käymisen osalta.
Tämänkaltainen ajattelu on kyllä muuttunut.
Nyt toivon, että lapsella on hyvä ja turvallinen tulevaisuus. Menoja ei myöskään jää miettimään. Siis jos ne ovat vauvaan tai perheeseen liittyviä menoja.
Jos tytär tarvitsee jotakin niin se hankitaan ilman ihan hirveää pohtimista ja laskemista.
Omat menot tai toiveet onkin sitten eri juttu. En todellakaan ota enää samanlaisia paineita siitä, että millainen kello on vaikkapa kädessä. Toisaalta pyrin panostamaan hyvinvointiini, jotta olisin mahdollisimman energinen isukki.
Hölmöilyn olen pyrkinyt jättämään vähemmälle ja panostamaan rahani merkityksellisiin asioihin. Muun muassa nämä riskialttiit harrastukset olen suosiolla jättänyt nuoremmalle sukupolvelle. Ellei kyseessä ole pokeri-ilta kavereiden kanssa, tämä isukki ei kasinoilla enää pelaile.
Säästämisen ja sijoittamisen osalta ne suunnitelmat ovat muuttuneet. Suunnitelmat eivät tietenkään ole enää lähtöisin siitä mitä itse haluaisi, vaan sitä mitä perhe ja tytär tarvitsee.
Toki ymmärrän, että oma taloudellinen hyvinvointi kulkee käsi kädessä perheen hyvinvoinnin kanssa.
Suunnitelmallisuutta vaaditaan aina, etenkin nyt
Toisaalta tietysti olisi hyvä, ettei kadottaisi sitä järkevää taloussuunnittelu.
Kuten todettua, niitä kuluja kuitenkin riittää lapsiperheessä.
Vaikka mitään turhaa rahastressiä ei tietenkään kannata itselleen hankkia, pitäisi kuitenkin säilyttää järki päällä myös niiden hankintojen ja muiden suhteen.
Olisi edelleen hyvä pysähtyä miettimään, että tarvitseeko tätä nyt sitten toden teolla perheenkään hyvinvointia varten?
Jänne kyllä seurata kuinka oma talousajattelu kehittyy ja muuttuu tytön vanhetessa. Jatkuuko stressitön olo vai ryhtyykö kukkaron nyöriä kiristämään?