Itseni esittely
Eka blogi
Oon aika nuori tyttö Länsi-Suomesta. Oon epävarma ja ujo joten tästä syystä blogi kuullosti paremmalta ajatukselta purkaa mieltä,kuin vaikka vloggaus. Mutta tää on siis mun ensimmäinen blogi. Päätin kirjoittaa tätä aika vapaasti ja rennosti, koska äidinkieli ei todellakaan ole mun vahvuus. Haluun kertoo mun omia mielipiteitä ja kokemuskia näistä asioista toivon että edes joku osais samaistuu näihin juttuihin. Tuun todennäköisesti kertomaan myös aika paljon henkilökotaisia mielipiteitä ja kokemuksia tässä blogissa. Mulla aika paljon kirjoitus materiaalia yläasteen aikasista kaverisuhteista ja henkisestä hyvinvoinnista. Toivottavasti löytyy porukkaa samaistumaan näihin juttuihin. Haluun antaa vertaistukea ja luoda hyviä keskusteluja. En oo vielä varma kuinka usein postailen, riippuu todennäköisesti siitä innostunko tästä kuinka paljon, mutta yritetään!
The Quiet One
Ensin voisin vaikka kertoa musta vähän niin on helpompi jatkaa vähä syvällisemmillä jutuilla ensi blogissa. Oon siis tyttö Länsi-Suomesta. Oon asunu koko elämän aika pienellä paikkakunnalla. Kävin koko ala-asteen ihan älyttömän pienessä kyläkoulussa. Mun luokalla oli kolme muuta oppilasta. Oon ehkä sen takia ollu aina niin hiljainen ja epävarma. Mun luokalla oli mun paraskaveri, jonka kanssa oltiin aina yhdessä koko se ala-aste. Tottakai se oli aika iso juttu kun 6. luokan jälkeen piti mennä isompaan kouluun, vaikka se oli kyllä samalla paikkakunnalla. Mun luokalla oli siinä koulussa 15 oppilasta ja rinnakkaisluokkia kolme. Olin aina tottunut olemaan vaan mun kaverin kanssa kahdestaan. Yhtäkkiä olin isommassa porukassa missä meitä oli yhteensä ehkä seitsemän. Koko yläaste meni aika sumuisesti ohi. Olin aika yksinäinen, vaikka mulla olis ollut porukkaa ympärillä. En vaan koskaan kokenu et olisin kuulunu siihen porukkaan tai että mua olis ymmärretty sielä. Mun paraskaveri vähä niinku jätti mut heti seiskan alussa ku se porukkaan kuulumisen tärkeys tavallaan voitti meidän ystävyyden. En koskaan aiemmin ajatellut ees sitä asiaa sillä tavalla, mutta se juttu tais kolahtaa aika kovaa mun itsetuntoon jota tuskin oli ees ennen sitä olemassa. Mun mielipide just yläastetta kohtaan on se, että se paikka tuhoaa jokaisen jollain tavalla. Tai ei yläaste ketään tuhoo, mutta ne ihmiset sielä. Jokainen on niin keskittynyt pönkittämään itseään parempaan asemaan porukassa, että millään muulla ole edes väliä. Tiedän jo nyt, että jotkut tyypit todennäköisesti ottaa tän koko tekstin itsesäälinä. Tarkoituksena on tosin kertoo mun tarina ja jakaa vertaistukea jos joku sitä kaipaa. Sori kirjoitusvirheistä jo valmiiks ja kommetoikaa jos herätti mielipiteitä.