Se fiilis kun ex-pokaystäväsi tulee vastaan Tinderis ja sillä on uusi komea kuva itsestään ja sun sydämeen pistää, etkä tiedä pitäisikö painaa sydäntä vai ruksia.  Päädyin muutamaan asetuksia, jotta ihmiset vaihtuisivat, koska en ole valmis painamaan ruksiakaan.

Osa minusta selkeästi vieläkin kaipaa häntä ja osa sanoo että turha enää yrittää väkisin kun ei toinen ei halua selkeästi yrittää tosissaan.

Hänen suuttuu pienistä, hänen mielensä mustuu niin helposti ja yhtäkkiä hän ajattelee negatiivisesti kaikesta. Hän ei osaa kommunikoida jos on suuttunut jostain vain patoo negatiivisissa ajatuksissaan. Hän vain tuntuu niin epätasapainoiselta ihmiseltä, jonka mieli voi muuttua yhtäkkiä.

En tiennyt hänen olevan vihainen ja kun laitoin viestiä hän vihjaili meillä olevan eron paikka, eikä kuitenkaan kerennyt keskustelemaan asiasta kuin vasta seuraavalla viikolla. Itse en jaksanut olla epätietoisena pitkään, joten hän pakotti minut tekemään ratkaisun ja jättämään hänet.

En tiedä voiko hän koskaan muuttua tai pystysikö hän koskaan kommunikoimaan paremmin ennen pahoja ajatuksia, jotka voivat johtaa suhteen poikki menemiseen. Olisiko asiat olleet paremmin jos oltaisiin asuttu yhdessä? (Hän siis suuttui vain noin pahasti kännykän välityksellä tapahtuneesta viestinnästä.)  Itse olisin valmis yrittää muuttumaan ja tekemään suhteen eteen töitä. Halusin yrittää tosissani, mutta kuinka monta kertaa voi yrittää jos sude lopulta päättyy samoihin syihin.

Halusimme yrittää uudestaan. Olin jättänyt hänet aikaisemmin lähes samoista syistä kuin yli kuukausi sitten. Silloin jäimme keskusteluväleihin ja päätimme yrittävämme joskus uudestaan. Puhimme kyllä vasta vuoden päästä, mutta eron aikana huomasimme kaipaavamme tosiamme ja kuinka toisen arvostus nousi ym. Päädyimme yhteen siis aikaisemmin kuin vasta vuoden päästä. Olisiko pitänyt sittenkin odottaa se vuosi vai olisiko sillä ollut merkitystä lopputuloksen kannalta kuitenkaan?