Reaktiot ja karut tosiasiat
Viime tekstistä ollessa jo miltei kuukauden päivät lienee hyvä naputella taas kuulumisia. Parissa aiemmassa tekstissäni kerroin suht. teoriapainoitteisesti alkoholismista. En missään kohtaa halunnut tehdä blogistani minkäänlaista päihderiippuvuuden teoriapankkia, joten lieneekin fiksua avata hieman blogiotsikkonikin mukaisia asioita arjesta! 🙂
Olen käyttänyt kuluneen kuukauden suhteellisen aktiivista elämää viettäen ja priorisoinut aikani töiden lisäksi pitkälti uuteen harrastukseen (mistä saan muuten aivan järkyttäviä kiksejä – en olisi ikinä uskonut!) ja ajanviettoon ystävieni kanssa. Kuluneen kuukauden aikana olen löytänyt itseni usein tilanteesta, jossa alkoholismisairauteni tulee puheeksi vanhojen, mutta äärimmäisten tärkeiden ja läheisten ystävieni kanssa. Kun aikaa raittina on taas inasen enempi kulunut, olen uskaltautunut itsekin nostamaan tätä asiaa esiin keskusteluissani läheisten ystävieni kanssa suhteellisen proaktiivisesti. Tärkeäksi on osoittautunut tunnistaa myös ihmiset, joiden ei tarvitse koko taustaa tietää. Kaiken kaikkiaan pidän satunnaisia keskusteluja asiasta läheisteni kanssa tosi tärkeänä, sillä nämä keskustelut ovat itselleni vertaistukiryhmien ohella oivia tapoja muistuttaa itseäni sairaudestani.
Reaktioista
Reaktioita raittiiseen elämään tuntuu olevan kahdenlaisia:
- ”Onpa hieno juttu, olenhan minä sinun tilannettasi toisinaan miettinytkin. Aivan mahtava juttu, että olet ajatellut asiaa näin itsekin – arvostan!”
- ”Ei jumalauta, se korkin kiinni laittaminen on kyllä ihan helvetin vaikeeta kun viinaa on kaikkialla. Miten meinaat pärjätä firman bileissä?”
On ollut mielenkiintoista huomata että kategorian 1 henkilöt ovat usein ihmisiä, joilla päihteenkäyttö ei ole koskaan osoittautunut omissa silmissäni ongelmallisena. Nämä henkilöt ovat olleet tyyppejä, jotka voivat mahdollisesti todeta olleensa joissain tilanteissa itse itsestään huolissaan (”onhan minullakin suvussa sitä” tai ”opiskeluaikahan oli todella märkää”), minkä tuloksena tämä on esim. tehnyt päätöksen ottaa kohtuudella ja lopettaa alkoholin nauttiminen viimeistään puoliltaöin (ja pysynyt päätöksessään).
Kategorian 2 henkilöt ovat niitä, joilla alkoholinkäyttö on sivusta tarkasteltuna jo nyt voinut aiheuttaa ongelmia suhteessa, töissä tai elämänhallinnassa. Tunnistan omasta kokemuksestani mm. ”viinakeskeisen ajattelumaailman”, jonka mukaisesti nämä henkilöt toisinaan tuntuvat elävän. Esimerkiksi tämä ajatusmaailmallinen lähtökohta on yksi kirkas ero kategorian 2 henkilöllä suhteessa kategorian 1 henkilöön. Nämä kakkoslaatikon ihmiset elävät elämäänsä usein alkoholin kautta, mutta eivät suostu näkemään ajattelutapaansa ongelmallisena. Oma raittiuteni on sinänsä pitänyt sisällään edelleen tätä ”viinakeskeistä ajattelumaailmaa”, sillä käytän arjessani edelleen huomattavan paljon energiaa raittiina pysymiseen ja asian käsittelyyn omassa päässäni, joskin viinakeskeisyys on muuttunut viinattomuuteen.
Kiitollisuutta karuista tosiasioista
Tämä kappale menee hieman erään aiemman tekstini toistoksi, mutta kirjoitan asiasta siitä huolimatta, sillä tämä on itselläni paljon pyörinyt mielessä viime aikoina ja tuonut suunnatonta buustia elämään.
On vaikea pukea sanoiksi kiitollisuutta sen ymmärtämisestä ja hyväksymisestä, että alkoholi ei ole omalla kohdallani vaihtoehto. Ei kerta kaikkiaan missään muodossa, missään määrin, missään tilaisuudessa, missään seurueessa, kenenkään tarjoilemana tai missään olosuhteissa. Niin ei yksinkertaisesti voi käydä. Alkoholistille tyypillisesti koen suurta tyydytystä sen ymmärtämisestä, että geeniperimästäni johtuen en ole alkoholinkäytön suhteen samanlainen kuin muut: toisin kuin valtaosa muista, minä kannan parantumatonta sairautta, joka johtaa hallitsemattomana varmasti ennenaikaiseen kuolemaan ja äärimmäisen todennäköisesti täysin helvetilliseen elämään ennen sitä. Jos otan korkillisenkin, päihde triggeröi päässäni toimintoja, jotka tekevät seuraavan ottamisesta edelleen helpompaa, vaikkei sitä sillä kertaa tapahtuisikaan. Asia on muuttunut päässäni hyvin mustavalkoiseksi ja pragmaattiseksi: jos juon tänään, tulevaisuudessa joudun asian suhteen hyvin todennäköisesti syviin ja peruuttamattomiin ongelmiin, pilaan omani ja muiden ihmisten elämät ja siihen päälle perkele vielä kuolen etuajassa.
Minun on todella vaikeaa kuvitella, että nämä edellisen kappaleen asiat ymmärrettyäni ja täysin hyväksyttyäni kokisin tulevaisuudessa enää halua ottaa. Olen usein kuullut sanottavan, että jossain kohtaa tarve ottaa vain poistuu. Koen, että näiden asioiden ymmärrys ja hyväksyntä ovat itseltäni ainakin vahvasti edesauttaneet ottamisen tarpeen poistumista.
Päätän tällä erää tähän. Menneet pari viikkoa ovat olleen monenkin asian suhteen tapahtumarikkaita, hyvässä ja huonossa, ja kieltämättä myös suhteellisen puuduttavia, mistä johtuen olen blogianikin joutunut laiminlyömään. Koitanpa taas aktivoitua ja kertoa seuraavalla kertaa lisää tuosta harrastuspuolesta. Lyhyenä tiiserinä haluan todeta, että on ollut hyvin yllättävää huomata, että todella vahvoja kiksejä ja hyvää mieltä voi saada raittiina myös tuolta harrastuskentältä! Juovana aikana tilanne tuntui olevan se, ettei mikään oikein kiinnostanut eikä uusiin juttuihin tuntunut millään löytyvän aikaa ja panosta. Uskon, että moni asian kanssa painiva voi tämän ”mikään ei oikein kiinnosta”-fiiliksen myös allekirjoittaa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin! :)