Herääminen ja uusi alku

Olen alkoholisti

Blogin avaaminen näillä sanoilla ei liene kenenkään kolmekymppisen, ammatissaan ja urallaan hyvin menestyvän miehen unelma. Näiden sanojen hyväksyntä on onnistunut luomaan suhtautumiseron ongelmaan, jota aiemmin en pystynyt millään tavoin ymmärtämään saati myöntämään. Aiemmin esiintyneet toteamukseni ”minullahan on niitä positiivisiakin kokemuksia omasta alkoholinkäytöstä”, ”osaanhan tai ainakin opin ottamaan myös kohtuudella” tuntuvat nämä kaksi sanaa omaksuttuani mitä selvimmiltä itsepetoksen keinoilta vaakakupissa painaessa sekä peruuttamattomia että lähes peruuttamattomia tosiasioita ongelmista elämässä, jotka ovat pääosin ellei täysin alkoholin aiheuttamia.

On tullut aika myöntää tosiasiat: olen parantumattomasti sairas ja sairauteni nimi on alkoholismi.

Disclaimer

Tiedostan monen kanssatoipujani kavahtavan lukemaansa. Tälle kavahtamiselle on syvät ja hyvät perusteet, joista keskeisin on löydettävissä suoraan sairaudesta toipuvien veljes- ja sisaryhteisön nimikkeestä. Anonymiteetin säilyminen, niin toipujien kuin heidän läheistensä, on ensisijainen ja uhraamattomissa oleva arvo, jota teksteissäni tulen kaikilla tavoin kunnioittamaan ja varjelemaan.

Tekstini kuvaavat omaa toipumisprosessiani ja sen suhdetta muihin arjen askareisiini. En tule millään tavoin ottamaan kantaa raittiutta tukevien yhteisöjen toimintaan, kokouksiin, niissä käyneisiin ihmisiin tai muihinkaan tekijöihin, jotka voisivat edes epäsuorasti johtaa omani tai kenen tahansa kanssatoipujan identiteetin paljastumiseen. En myöskään tule kuvaamaan kokemuksiani tai läpikäymiäni tilanteita sillä tasolla, että omani tai kanssatoipujieni anonymiteetti voitaisiin edes epäsuorasti murtaa. Sidon lisäksi kertomani kokemukset ajasta irrallisiksi niin, ettei käsittelemälläni teemalla lähtökohtaisesti ole yhtymäpintaa tekstini julkaisuajankohtaan. Tälläkin toimella haluan suojella sekä omaa että kanssatoipujieni anonymiteettia.

Herääminen

Tulen myöhemmin kuvaamaan tarkemmin asioita, jotka heräämiseeni johtivat. Tässä vaiheessa todettakoon, että heräämistäni edesauttoi – mikäs muukaan – kuin naula arkkuun yhdelle kolmesta ”peruskaavan” tekijästä (nainen / työ / asunto): täysin rakkausperusteisen parisuhteen päätös. Sittemmin olen oppinut kiittämään, että kyseessä oli vain yksi kolmesta.

Heräsin reiluna kolmekymppisenä yli 10 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti alkoholia käyttäneenä miehenä musertavan menetyksen tilanteessa, minkä tuloksena jouduin kasvotusten hyväksymään tosiasian: vikaa on ollut minussa ja tavassa, jolla käyttäydyn alkoholin vaikutuksen alaisena. Varoitusmerkkejä oli ollut ilmassa toki jo pitkään, erityisesti menneiden noin kolmen-neljän vuoden aikana, mutta alkoholismille tyypillisesti olin nämä sivuuttanut ja valehdellut itse itselleni tilanteeni todellisesta luonteesta. Olen joutunut käytännön kautta oppimaan olevani tähän asiaan liittyen itsepetoksen mestari, kuten tästä sairaudesta kärsivät usein ovat.

Asian hyväksyttyäni merkittävä ongelma oli se, ettei minulla ollut minkäänlaisia keinoja tai tietoa asian edistämisen mahdollisuuksista. Järjenjuoksuni, mikäli sitä järjeksi sopii kutsua, jatkoaskeleideni mahdollisuuksista konkretisoituivat esimerkiksi seuraaviin ennakko-odotuksiin:

1. Raittiusyhteisöissä käy vain ”oikeita juoppoja”. Minähän olen hyvässä kunnossa ja hyvällä liksalla kokopäivätöissä oleva nuori mies eikä minulla ole tietoakaan mistään katkokäynneistä (lähelläkään!), avioerosta, tuomioista, poltetuista silloista (muutama poikkeus vahvistaa tämän säännön) saati muitakaan ”oikeiden juoppojen” ongelmia. Alkoholinkäyttöni keskittyi tiettyihin tilaisuuksiin ja kertoihin eikä se ollut missään määrin päivittäistä tai edes viikoittaista. Tilanteeni ei ole vielä ”riittävän” huono.
2. En ole valmis tekemään päätöstä raittiiksi ryhtymisestä, sillä alkoholi kuuluu vahvasti arkeeni ja sitä on usein ympärilläni saatavilla. Vielä ei ole aika päättää.

Hyvin lyhyellä aikavälillä opin kuitenkin seuraavaa:

1. Me toipuvat alkoholistit olemme kaikkialla. Meitä tapaa joka päivä busseissa, harrastuksissa, kauppajonossa, yritysten johdoissa ja puistonpenkillä. Asia ei katso kenenkään sosiaalista, yhteiskunnallista tai taloudellista tilannetta. Muistan ikuisesti ollessani harrastukseni parissa eräässä julkisessa tilassa kohdatessani ensimmäistä kertaa julkisesti erään kanssatoipujani ja ymmärrettyäni, että herranjumala, mehän olemme tavanneet tässä kyseisessä harrastuksessa vuosien varrella ohimennen lukuisia kertoja! Suorastaan herkistyin hänen hymyilleen noteerattuaan minut ja ymmärrettyään saman asian. Sittemmin nämä tilanteet ovat muodostuneet miltei viikoittaisiksi huolimatta siitä, että asun suuremmalla paikkakunnalla.
2. Ajatus tarpeesta tehdä päätös ei tue kauaskantoisen raittiuden periaatetta. Kukaan alkoholisti (voit lukea myös ”alkoholistisesti juova”) ei toivu päättämällä raitistua. Ajatukset tipattomista, kohtuukäyttäjäksi oppimisesta, vain mietojen nauttimisesta tai viikolla tissuttelun päättämisestä eivät tue ongelmaan vastaamista. Alkoholistilla on ainoastaan yksi vaihtoehto toipumiseen: ymmärtää, että hänen tulee onnistua pysymään etäällä ensimmäisestä ryypystä ja edetä asian ja itsensä kanssa päivä kerrallaan. Kuka tahansa meistä onnistuu olemaan tarvittaessa seuraavan vuorokauden raittiina ja tämä on se ajanjakso, jonka olen päättänyt olla raittiina.

Päätän tässä kohtaa ensimmäisen tekstini tähän. Korostan toistamiseen, että tulevat tekstini kuvaavat omaa toipumisprosessiani ja siihen liittyviä asioista. Tulen seuraavassa tekstissäni käsittelemään ajatusta ”erityisyyden illuusiosta”: näkökulmasta, jolla itselleni perustelin suhtautumiseni alkoholiin (ja muihin elämän osa-alueisiin) olevan jollain tavalla valtavirrasta poikkeavaa. Tämä on meikäläisten yleinen alkoholinkäyttöä ja valitettavasti usein myös muitakin elämän osa-alueita määrittelevä tekijä.