Aikamössöstä tälle siunaamalle sekunnille

Viikot eivät erotu toisistaan. Yhtä mössöö koko alkuvuosi. Parit kivat juhlat. Paljon valehtelua itselle ja muille. Liikaa yhdentekeviä sarjoja. Liikaa pohdintaa, mietiskelyä ja itsetutkiskelua. Mutta toisaalta sekin on hyvä, niin kun eräs kommentoi. Aivan totta. Parhaimmassa tapauksessa mietin uutena vuotena mennyttä vuotta tyyliin:” Alkuvuosi oli sellaista itsetutkiskelua, havaitsin plussia ja miinuksia. Kehitin itseäni sisäisesti ennen kun keväällä synnyin kun perhonen toukasta ja aloin elää!” Voisin oksentaa tuollaisen lauseen kirjoittamisen johdosta mutta kuin helmee, olis oikeesti ajatella noin?

Don’t count the days, make the days count. Jaa niin kun miten?

No ensinnäkin olemalla vähemmän säälittävä. Ylös, ulos ja lenkille. Tänäänkin sattu vaikka mitä kivaa ja sä vaan vähättelet elämääs ihan turhaan. TYHMÄ.  It’s the little things that count. 

 

Ja voisit lopettaa niiden turhanpäivästen sarjojen seuraamisen lisäksi unohtaa pintrestin  voimalauseiden lukemisen. Unohda koko pintrest all together ja katso ympärilles.