Lumen sataessa

Lumen sataessa mies katsoi häntä suoraan silmiin. Tyttö (niin kuin hän luonnollisesti itsensä ajatteli) tuijotti maahan ja yritti yksinkertaistaa ajatuksiaan. Yhtä hiljalleen ja hiljaisesti kuin lumi putosi, myös tytön ajatukset kirkastuivat. 

”Ei.”

Sen sanominen sattui. Koko kroppa huusi sitä yhtä askelta kohti hetkellistä lämpöä, onnea ja yhteisymmärrystä. Tytön teki mieli huutaa- kertoa kaikki tunteet yhdellä hetkellä mutta yhteen lauseeseen ne eivät olisi mahtuneet. Ne kaikki tunteet olivat kaksi ajatusta. 

”Mä oon ihastunut suhun. Ja mä haluan olla sun kanssa nyt. Tässä. Nyt,” mies sanoi kulmiensa alta, edelleen tuijottaen. 

Tyttö ei saanut sanaa suustaan. Koira vetäisi hihnasta kuin pyynnöstä. 

Mies käveli tytön kiinni, ei pakottanut puhumaan. Oli vain läsnä. Ymmärsi, että pyytää paljon. Hän vain halusi olla. Seisoa vieressä ja odottaa kuinka tyttö päättää elämän suuntaan taikka toiseen. Kuin pakotettuna tyttö aloitti.

”Mä en tiedä mitä tässä pitäis tehdä. Tilanne on jokseenkin hankala, enkä haluis keskelle yhtään mitään. Ja joo, tiedän, etten joudu keskelle mitään mutta aina sitä joutuu keskelle jotain. Mutta tässä tapauksessa mä tunnen teidät. Mä… oon ihan hirveen ihastunut suhun mutta musta tuntuu jo pahalta sanoo se, koska sitten sä alat ajatteleen jotain ja mä en voi luvata sulle mitään. Mä en oo koskaan seurannu tunteitani. Enkä todellakaan seuraa jos satutan jotain ihmistä siinä samalla. Sun pitäis mennä kotiin! Oikeesti, ole kiltti ja mene kotiin. Lopeta. Hyvää yötä,” tyttö sanoi ja lähti kävelemään kiireellä kotiin. 

Mies katsoi tytön perään. Miehestä tuntui kuin hän olisi menettänyt enemmän kuin viisi metriä sitten oli luullut menettävänsä. Tytön puhe, täynnä ristiriitoja, oli sitonut miehen entistä enemmän tyttöön ja nyt tyttö käveli poispäin vieden osan hänestä. 

”Ei.”  Tyttö pysähtyi. 

”Ei, kaikki on hyvin. Älä dramatisoi. Älä ylianalysoi. Tätä tapahtuu. Tätä tapahtuu kaikille ihmisille. Jos kaikki olis samanlaisia kun sä, kukaan ei koskaan olis niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ne oikeesti haluaa olla. Välillä pitää ottaa omansa. Saatana, välillä pitää olla röyhkee. Mä tykkään susta ja sä tykkäät musta, onks millään muulla oikeesti mitään väliä?”