Kaikkihan tarvitsee vähän kauhua

Itse olen jo ihan pienestä asti rakastanut kauhuelokuvia ja jännittävää musiikkia. Se johtuu varmaan siitä, kun serkut katselivat kauhuelokuvia ja ”koita olla pelkäämättä” haaste videoita. Näin ensimmäisen kauhuelokuvan jo varmaan 4-5 vuotiaana, ja mun serkut jotka näitä katselivat olivat saman ikäisiä.

Pelottavat kuvat tekevät mut jotenkin iloiseksi ja keskittyneeksi. Haluan tarkkailla niitä läheltä ja löytää joka ikisen yksityiskohdan. Olkoon se sitten vaikka hämähäkki vasemmassa nurkassa tai pölypallero sängyn alla, ne mun pitää löytää.

Saattaa kuullostaa pakkomielteiseltä, mutta mä käytän joka päivä vähintään 2 tuntia kauhun parissa. Saatan piirtää, lukea, kuunnella musiikkia, katsoa leffoja tai kuvia,lukea kauhutarinoita, kirjoittaa kauhutarinoita, katsoa netistä mahdollisimman ahdistavia videoita tai vaikka vain ihan leipoa tai laittaa ruokaa (hämähäkki muffineja ja vihreää spagettia 🙂 ).

Parhaimpia mun katsomia kauhuleffoja on ihan selkeästi SAW sarjan ensimmäiset kolme osaa. Niistä jotenkin se leffojen idea ja raakuus tulee esiin oikeilla tavoilla. Myös Would you rather oli idealtaan hyvä ja siinä oli hyviä näyttelijöitä. Ehkä juoneen olisi voitu vielä panostaa, mutta kyllä se lempi leffojen listalle pääsee. Babadook hyvin toteutettu ja ihan hauska leffa. Siinä oli oma jännityksensä kun odotti sitä milloin babadook tulee ja miltä se sitten kuullostaa. Ja kuinka se tappaa ja kenet se tappaa. Suosittelen tätä leffaa ihan kelle vaan kauhusta kiinostuneelle vaikkei tämä sitä kaikista kauheinta kauhua olekkaan. 😈

Onkohan kukaan muu yhtä addiktoitunut kauhuun kuin mä? 💀😈👽