Kun sinä kuolit, olin surullinen, murrettu, polvillani.

Suru oli pohjaton, jalkojen alla ei mitään mille astua.

Ikävä niin totaalinen, joka hetki mukanani, joka aamu muistuttamassa.

Ikävä ei ole mennyt minnekään. Keho muistaa surun edelleen.

Murenin pois, mutta heräsin uudelleen. Olen muuttunut, muutettu.

Jos tunsit minut silloin, tunnet minut nyt. Itse en enää tunnista mennyttä minua. 

Olen tyttö, joka on juossut läpi tulen.
Haavoittunut, arpeutunut, selviytyjä.

-SA