SELDA Erehdyinkö vai tuoksuuko täällä viikunapuu? Katuvalojen kelmeässä valossa Roihuvuoren asvaltista nousevat mukulakivet aavikon väreissä kuin sienet.  Tuuli kääntyi ja tarttui minuun, Puhalsi minuun ikävän.

Sisäänhengityksellä universumi tulee minuun Minussa on kuut, tähdet ja auringot Ja paljon pimeää ainetta Uloshengityksellä rypistyn kuin paperi Valun valtameren pohjaan Ankkuroidun

  En usein mieti kuolemaa, mutta kun mietin, mietin sähkönsinistä. Kun mietin kuolemaa, mietin kirjausta ihmisen pelastaminen ylhäältä/alhaalta. Sähkönsininen saa hampaani vihlomaan Sinusta on tullut rivi excelissä

Vuorelle satoi lumi Eivät sormenpäät enää hapuile uurteisiin Iholta hiipuu pois graniitin karheus

Jos olisi hipihiljaa sanat kadotettu mustaan aukkoon imaistu pölynimurin pussiin haudattu Pataran hiekkaan upotettu hapettomaan Itämereen

Märkää, sellaista lokakuista sadetta minussa sataa

Tämä nykynuoriso on pilalla Kerrassaan pilalla Olisivat enemmän huolissaan jeesuksettomista jouluista kuin lumettomista talvista Tekevät lumiukkoja Vaikka lumienkelien tekijöille Läpi pilvien kuuluu urkujen pauhu

Mieleeni juolahdit Mielessäni olet Mielestäni ihana Mielestäni en saa Mielissäni sinusta Mielelläni sinun

Lasissani lupaus Täyttää minut tyhjyydellä Sulattaa pois kaipaus

Taas yksi kierros Aurinkomme ympäri – Paljon onnea!