Ikävä uusia seikkailuja

Yölennolla valot on sammutettu ja ulkona siintää tumma yötaivas. Matkustamossa on ihan pimeää ja hiljaista, kuulen vain lentokoneen moottorien tasaisen rauhallisen hurinan. Kilometrien päässä alla suurkaupungin valot hehkuvat oransseina ryppäinä yössä.

Valopilkkujen joukossa pienet muurahaiset risteilevät ja poukkoilevat toistensa lomassa, autuaan tietämättömänä saapumisestani, joka ei tule vaikuttamaan heidän elämiinsä mitenkään. Hetken muistan taas, kuinka pieni ihminen onkaan keskellä maailmankaikkeuden käsittämätöntä suuruutta.

Se on jollain tapaa lohdullinen tunne.

Katsellessani ikkunasta yön pimeyteen kuulokkeissani soi kaunis balladi, joka nostaa ihoni kananlihalle. Vielä tuntemattomat seikkailut odottavat minua, ja tunnen itseni samaan aikaan pohjattoman haikeaksi ja pakahduttavan onnelliseksi.

Jännä, miten nuo kaksi tunnetta voivatkaan kietoutua niin täydellisesti yhteen.