isäni, maailman negatiivisin mies

meillä on yks uusi alueenvaltaus meneillään töissä mistä varmaan tulee ihan siisti juttu. mun kolleega Lottenhan oli mukana Masterchef-kisassa ja tuli kolmanneksi ja me ollaan sitä lähtien tehty aika paljon catering-hommia ja julkaistiin Lottenin oma keittokirja ja nyt ois sit ravintolatoiminnan aika. tai siis ei ravintola mutta ruokapalvelu. no siitä sit lisää, on vielä niin alkuvaiheessa.

mikä mun pointti on? no siis se että mun faija just soitti ja ilmoitti että hän on nyt miettinyt ja meidän idea on tosi huono ja ”älä edes nyt yritä kun ei siitä tuu kuitenkaan mitään” MÄ EN KESTÄ. siis mä rakastan mun isää mutta se on negatiivisin ihminen ketä mä tiedän. KAIKKI jutut mitä mä oon ikinä tehny niin on alkanu sillä että faija on haukkunut kaikki mun ideat lyttyyn. mutta sit kun asiat on onnistunu se kääntää heti takin ja on et ”joo siis mähän sanoin että sun kannattaa tehdä just noin.” ET VITTU SANONUT.

jos mä jotain toivon, niin se on se ettei mun faijalla ois tollasta asennetta koska se ei varmaan edes ite tajua miten toi sen negatiivinen ajattelutapa ja ja lannistavat kommentit on syöpynyt koko mun olemukseen ja johtanut lamaannuttavan huonoon itsetuntoon. olen monta kertaa pakittanut todella isoja hienoja työmahdollisuuksia koska kuulin vaan takaraivossa että ”et sä kuitenkaan osaa” ja muutenkin olen jättänyt niin monta kivaa juttua tekemättä vaan sen takia että olen ajatellut että olen vaan niin huono ja ei siitä kuitenkaan tuu yhtään mitään.

vittu. onneks mä en aio hankkia lapsia niin meidän sukuhaara kuolee, ja sen mukana tää vitun negatiivisuus.