kamalat vieraat

käytiin eilen miehen ystävän muksun synttäreillä. koska me ollaan urpoja, me ei tietty tajuttu että koko kämppä on täynnä lapsia. pakokauhu iski jo ovella ja kaikki varmaan piti meitä aivan nilkkeinä koska me ei yrityksistä huolimatta pystytty peittämään meidän inhoa. mulla on aivan sairaan huono omatunto koko jutusta. mutta mä en vaan pysty hengaamaan luontevasti lasten kanssa ja mun poikaystävä on ihan samanlainen. en mä edes tajua miks me mentiin sinne. päätettiin että tulevaisuudessa vaan pakitetaan ihan kaikki tollaset jutut. ei se oo kenellekkään kivaa.

sen jälkeen mentiin Linnanmäen valokarnevaaleille kavereiden kanssa ja siellä esiintyi vittu Waldo’s People. se oli aivan KAMALAA ja luulin oikeesti että mun poikaystävän pää räjähtäis (se on siis itse muusikko ja töissä levy-yhtiössä niin sen toleranssi tollaseen paskaan on aika matala). lolz.

sit mentiin Coronaan ja kiskottiin viinaa kaksin käsin. mä en edes muista kotimatkaa, olin niin pelti kii mut vitun hauskaa oli! (röökiä ei edelleen tee mieli. aivan sairasta. oikeesti, Allen Carrin Stumppaa tähän -kirja. AMAZING.) aamulla fiilisteltiin sitä ettei meillä oo lapsia joten me voidaan nukkua klo 12 asti ja harrastaa seksiä ja katsoa south parkia ja käydä sushilla eikä tarvii stressata yhtään mistään. ah.

nyt kotiin. kamala ikävä kissoja.