Välähdyksiä matkan varrelta

Yksi parhaista ystävistäni on valokuvaaja ja me tehdään usein töitä yhdessä. Kerran meidän piti kuvata yhden bändin livekeikka kantta varten mutta samalle illalle sattui kaverin synttäribileet.

Joten teimme nerokkaan suunnitelman; ”Otetaan kaikki kamat mukaan, mennään nopee bileisiin, onnitellaan, vedetään parit stobet ja sit spåralla takas keskustaan ja keikalle kuvamaan.”

Mitä oikeasti tapahtui:
Tullaan posket punaisina ja intoa puhkuen bileisiin ja n. 5 tuntia myöhemmin tajutaan että me ollaan aivan tajuttomassa jurrissa ja se keikka varmaan loppuu kohta. Otamme paniikissa taxin keikalle ja kun ryntäämme sisään kitaristi vetää just vikoja ja salissa on n. 5 ihmistä joten poissaolomme on taatusti noteerattu. Koska olemme kovan luokan ammattilaisia, me vaan peruutettiin ulos keikkasalista, suoraan takapihalle missä minä (aivan pelti kii) vedän mun pillifarkut alas, tökkään savuavan röökin persvakoon ja oon et ”ota kuva! TÄSTÄ TULEE IHAN EEPPINEN KANSI!”

Saatiin potkut projektista.