Mitä en halua blogissani julkaista?

Nakukuvia ja kotitekoista pornoa. Joo, bisnekset on vaan laajentunu. Tämä blogi ei kuitenkaan ole kanava niiden levittämiseen.*

 

Istun tässä pöydän ääressä ja kärsin kolmatta päivää kurkkukivusta, ei tää vielä paha muttakun nyt ei ole aikaa yhtään isommalle taudille (öö, ihan ku mulla muka oikeesti ois joku busy life). Siis sitruunat, alienit (lue: inkivääri), hunajat ja parasetamoli käyttöön. Ei oo oikeesti ees noin aurinkoista ku toi kuva antaa ymmärtää, pistin nääs vähän filtterii!

 

Joo tosiaan, mitä haluan tässä blogissa julkasta? Mitä en halua? Miksi kirjoitan? Miksimiksimiksi? #miksi?

Ehkä idea tähän lähti enemmänkin joskus pari vuotta sitten, kun asuin ulkomailla. Heittelin bloggeriin (ja haha, Bloggerista voisin sanoo paljon asioita mutta en nyt ainakaan sano) tavaraa ja asiaa mitä tein siellä, mitä tapahtu ja ylipäätään et mitä mulle kuulu. Oli kätsää, kun ei tarvinnut kaikille kertoa kuulumisiaan erikseen. Mutta se blogi oli aivan täysin erilainen ku tämä. Kuitenkin tykkäsin siitä kirjottamisesta.

Ehkä mun snäppäily on karannu käsistä.

Ai ehkä?!

No, öö, tota aina innostun ja sitten se kama siellä on tasan mitä on. Mutta rakastan siinä sitä että voin olla siellä 110% täysin oma itseni. Mun yleisö siellä koostuu noin 15-20 ihmisestä. Ja ne on sellasia tyyppejä keille voin ne asiat leväyttää just niiku ne on. Rakastan sitä, oikeesti. Voin höpsötellä siellä miten sattuu ja mitä sattuu. Vaikka juttuni ovat toisinaan (vai suurimmaksi osaksi?) ihan höpöjä, on niissä silti aina joku juttu. Omasta mielestäni. Ainakaan en julkaise mitään tylsää. Ehkä siitä kertoo myös se että katon omaa my storyy joskus läpi, repeilen omille jutuilleni aivan 6-0 ja tallennan parhaat palat. Jotta voisin itsekseni nauraa taas joku päivä uudestaan.

Mitä nyt tässä yritän alleviivata on se että kun snäppään (nyt tää alko silleen että ”snäppäys” on jotain tosi hienoo ja tavoittelemisen arvosta XD), en juuri mieti. Jos mul on joku näppylä naamas, niiku aika usein onki, en jaksa miettii sitä. Tai jos mun kämpäs on sotkuu, hiukset on huonosti, rumat vaatteet,  känni pääl, ei rintsikoita, kaksari. Antaa mennä vaan, ainakin olen oma itseni. 

 

Oon kiinnostunut muiden blogeista ja Instagram-tileistä. Nyt puhun sellasista ihmisistä jotka siis kirjottaa joistakin oikeista aiheista kuten esim. lapset ja niiden saaminen, treenaaminen, hyvintointi, ihonhoito, meikkaus jne jne, silleen että se on se pääaihe niiden blogissa. Kaikkia näin tekeviä maailman ihmisiä en somessa luonnollisesti seuraa, mutta ne keihin oon törmänny, tuppaa usein olee sellasii tehtyjä. Tekemllä tehtyjä. Sen näkee jo kaukaa; joku on ottanu niiden everyday #ootd -kuvat ja niillä on kaikissa kuvissa sama asento, sama ilme tai ne on samassa paikassa otettu. Missään ei oo ylimääräst ryppyy tai möykkyy tai mitää muutakaa kauheeta. Kauniita kuviahan ne on! Saan paljon ideoita ja vinkkejä just esim pukeutumiseen. Mutta, tässä se tulee: ne ei vaan oo luonnollisia. Ne on aseteltu viimesen päälle, jolloin kuvan julkaisija asettaa itsensä joka kerta todellisuuden ulkopuolelle filttereineen päivineen. 

Kyllä kyllä, joojoo, jokainen saa tehdä mitä haluaa. Itsestään saa pitää sellaista julkisuuskuvaa kuin haluaa, ja kannattaahan se nyt siistinä pitää. Varsinkun kun kirjoittaa omalla nimellään. Siksi mä olenkin neutroni, jolloin voin olla blogissani täysin oma itseni. Itse näenkin tässä vähän kahta tietä; jos omalla nimellä kirjoittaisin, minun täytyisi kattoo hyvinkin tarkkaan mitä sanon ja mitä kuvia julkaisen. Kokisin etten vois ihan antaa sitä kaikkea mitä haluaisin (varskinkin, kun ottaa huomioon oman työni…). Jos piilottaa nimensä, voin olla vapaampi ja kirjoittaa juuri siitä mitä haluan ja juuri niin kuin haluan. Aidosti. 

En siis halua tarjota teille fancyja ootdkuvia, mahdollisen pikku vahinko-Kaisan kuvia (ei, Kaisaa ei ole, mutta jos olisi, en laittaisi), sijaintiani, työtäni, opiskelujani, henk koht someani…ihan koska sellanen ei vaan kiinnosta. Pidän, edelleen, sellaisten blogien lukijan roolista. Itsekin toki asettelen itseni, näppyläni ja muut kohdat Instagramiin ”sopiviksi”. Siellä kuitenkin haen itse sitä että kuvat olisivat kauniita ja samalla omannäköisiäni. Ei mua nyt oikeasti kiinnosta kuka peittää näppynsä ja missä, se ei ole ainoa totuus mikä kertoo onko joku aito vai ei, mutta selvästi valikoin mitä laitan ja mihin. Täällä blogissa en omaa elämääni ja ajattelua kaunistele, instagramissa kyllä, mutta siinä onkin kyse pelkistä kuvista. IG:ssä mulla on sitäpaitsi tasan 7,55 kertaa isompi yleisö kuin Snapchatissa. Kyllä, laskin sen just laskimella.

En tiedä, vetoaako blogini ja ajatusmaailmani ihmisiin eri tavalla, jos kirjoittaisin omalla nimelläni vs nimimerkillä. Uskon kuitenkin, että omalla nimellä kirjoittaessani lukijat samaistuisivat minuun jollain tavalla ”paremmin” tai enemmän. Mutta, for sure, paskaa tulis myös niskaan enemmän. Plus edellee, et mun työ! Ei pyge! ;) 

En tiedä myöskään, onko tää oikee ratkasu, mutta nyt ainakin tällä mennään. Mielummin ajatuksia kuin materiaa.

*Etkä halukaan tietää muuta.

 

-N