Mitä tehdä, kun voisi vaan #%&€?!

Vastaus: en tiedä.

Heti kättelyssä: joku vois tähä väliin sanoo, et mul on syöpä ja jonotan toista munuaista, joten en jaksa vittuuntuu mistään, mitä tässä postauksessa sanotaan. Jep, saat sanoo niin. Saat ajatella niin. Mutta se ei oo mun ongelma, eikä millään tavalla estä mua vittuuntumasta. Cold heart?*

 

Mutta sitten sunnuntai-illan kuumimpaan aiheeseen!

 

Siis mitä oikeesti tehdä kun vaan vituttaa niiiin paljon?? Tiedät sen tunteen, kun voisit vaan heittää kaiken lattialle levälleen, kääntyä kannoillas ja juosta pois? Niin kovaa kun ikinä pääset. 

Ei me silti vaan voida tehdä niin, koska lapset tekee niin ja me ollaan aikuisia. No mutta tottakai, aivan niin. 

No, ekaks hermostun. Ultimatevitutuksen ennuste siis. Alan repii kynsii. Joo, se on mun pahe. Se on niiiin ärsyttävää sekin. Ja sitten ärsyynnyn entistä enemmän ku teen nii. Sitten kynsiviilaa ei oo lähettyvillä ja pitää mennä hakemaan sitä. Vittu kun ärsyttää.

Vastaavassa tilanteessa vois vaan yrittää nostaa itteensä pois sieltä syvältä. Jos oot sellases paikas missä sun on pakko toimia, villeistä tunnetiloistasi huolimatta, kuten esimerkiksi töissä, asia voi olla hieman hankalampi. Silloin on vain yritettävä sivuttaa koko juttu ja käsitellä se myöhemmin. Jos kuitenkin voit tehdä asialle jotain, tee se asap. Vaikka se ois inhottavaa sekin. Sitten jos oot vaan vaikka himpes mut koko elämä rassaa ni edellee: kirjota paperille. Kirjotakirjotakirjota. Ja sitten kirjota siihen perään et mitä kaikkee sun pitää tehhä sille asialle. Pilko kaikki jutut ihan pieniksi ja käsittele asia kerrallaan. Niitä, joille et voi juuri nyt tehdä mitään, et voi mitään muuta kun psyykata ittes niin että asiat kyllä järjestyy. Koska niin tässä maailmassa on tapana käydä. I promise.

Muitakin keinoja on: soita frendilles. Ite yleensä soitan J:lle, A:lle, E:lle tai jollekin niistä Ässistä ja valutan tunteitani ja muuta syvällistä niiden päälle. Tiiän, että ne kyllä kuuntelee, vaikka mulla ois koko maailman huolet käsillä. Teenhän kuitenki saman niille ja ne tietää sen. Jo se, että sepustat asiasta suu vaahdoten ja ehkä kyyneleet vuotaen kaverille, auttaa, sillä on sama efekti kun tolla paperille kirjottamisella: ne asiat menee järjestykseen. Ne ei ehkä ratkea siltä istumalta, mutta ne menee järjestykseen. 

Voit myös lähtee lenkille, jos oot kokenu sen hyödylliseksi. Tää kyllä toimii, mutta yleensä jos vitutuksen aste on yhtää korkeempi ni kynnys lähtee on vielä korkeempi. Jees, I feel you. 

Mee kotiin ja kirjota YouTuben hakukenttään ”ultimate fail videos”, ”nailed it” tai vaikka ”funniest baby laugh compilation”. 

Pistät maailman pauselle ja katot vaan telkkaria. Vaikka ois mitä hommia, aina voit ottaa edes 20min jäähyn. Oikeesti. Ei tänne oo tultu häviimään. 

Siivoa. Jotai eksoottisempaa, niiku täykkäreiden Bree: se leipoo aina kun sitä vituttaa. Sä voit vaikka siivoo uunin, jääkaapin, työpöydän laatikot. Tää niille jotka kykenee näkemään siivouksen terapeuttisen vaikutuksen. Tässäkin tosin pitää olla munaa lähtee siivoon. Toinen on niiden ikuisuusprojektien valmiiksi saattaminen, lue: koulutehtävät.

Lue kirjaa. No jaa tää on vähän paha koska jos sul ei oo mitään kirjaa kesken ni ei innosta, koska kaikki kirjat on tylsii ekat 20 sivuu.

 

Joo, ni entäs sit.

Usein tietenkin ongelma on se, että joku vähän isompi juttu vääntää elämää tosi rumalle spiraalille ja sitten kaikki muut pikkujutut kertyy sen ympärille. Tää kaikki voi tapahtua yhden päivän aikana. Otetaan minulle täysin vieras esimerkki mutta esimerkki se on sekin:

 

1. Sulla on hc riita sun poikaystäväs (ai kenen, ai siis mikä?) kanssa. Sen on jatkunu jo kaks päivää.

2. Meet duunii ja koska oot jo valmiiks aika down ja vitutus paistaa, niin aattelet vähän et ”ihan sama mitä tänää tapahtuu, ei oo hauskaa kuitenkaan”. 

3. Töissä sun työparis ei tee mitään vaan sä saat tehä kaikki duunit – siltä susta ainakin tuntuu.

4. Saat sähköpostia Nordealta ”olemme lähettäneet sinulle viesti Nordea -verkkopalveluun. Voit käydä katsomassa sen kirjautumalla verkkopankkiin pankkitunnuksillasi”. Oikeen kuulet että jos toi ois joku vtun kuulutus jossain ni miten sellanen ällöttävän lässy naisääni mukalempeästi sanois ton. Sekin jo ärsyttää! Saat ajatukses takas tähän viestiin ja kelaat et sen viestin täytyy olla joku et ”maksa 100e niin et kuole vielä tänään”. Tms. Koska mitäs muutakaan Nordea mulle lähettäsi. -Huomaa jälleen, kaikki tää on vaan sun ajatuksia. Yhtäkään Nordea -verkkopalveluun tullutta viestiä et oo avannu. 

5. Kun tuut himaan, koiras on kussu lattialle koska et kerinny käyttää sitä aamulla koska sua vitutti niin paljon se riita plus et olit nukkunu huonosti. Mutta ethän sä tiedä että se siitä johtuu -sehän johtuu siitä että tänään on nyt vaan vittu niin paska päivä, kun se 100e sinne Nordeallekin pitää maksaa.

 

Aika kaukaa haettu stoori. Mut todella osuva, todella. Mut mä tiiän, et sä tajusit, mitä hain. Asiat kasautuu puoliksi vaan, koska sun aivot keksii ne.  Jos sun pitäis täs sit kertoo jollekkin, että mitkä kaikki asiat sua vituttaa, joutuisit vähän miettimään, koska et voi valehdellakaan ihan suorilta, että Nordea vaatii sua maksamaan 100e ettet kuole tänään. 

 

Mistä me sitten ärsyynnytään ja turhaudutaan? Just nyt 14.5.2017 klo 18.05 mun ylänaapuri hakkaa jtn sen seinää. Se ärsyttää, oikeasti. Tämän lisäksi, tosin ei aivan tällä sekunnilla, saatta ärsyttää tai saattaa saada ärsyyntymään jokin seuraavista:

– muut ihmiset

– muiden ihmisten typerät jutut

– rahan tuhlaaminen

– mahdolliset kesätyöt

– mahdollisten kesätöiden puute

– kun on liian vähän työvuoroja

– kun on liikaa työvuoroja

– kun on lämmintä ja katupöly leijuu

– kun sataa vettä

– kun kesällä on liian kuuma

– (nyt kts. edellisen edell.)

– se että pitää siivota

– se että Netflixistä ei löydy mitään katsottavaa

– se kun missasin yhen jakson Pukumiehist (suosittelen: Netflix, Suits!)

– se kun ei jaksa herätä

– se kun ei nukuta

– se kun akku loppuu

– se kun ei jaksa mennä suihkuun

– se kun on nälkä

– se kun ei jaksa syödä jäätelöä loppuun (joo, mulle on kerran käyny niin! O.o)

– kun hiukset on huonosti

 

Mä tiedän, että sä tunnistat itsesi tästä. Mä tiiän. Mä myös. 

 

Mutta huomaatteko, kuinka jumalattoman turhaa tää on? Miksi pitää aina ärsyyntyä kaikesta? Miksi pitää antaa itselle tulla paha mieli ja nk. paska päivä yllälueteltujen seikkojen takia, tai sen takia että sun työkaverin vähän sano rumasti sulle jotain? Sehän on sen häpee. Se, että miten reagoit jonkin sanomisiin tai tekemisiin on täysin sun päätettävissäs. Voit ärsyyntyä jos tahdot tai voit ajatella tyyliin ”muumipappa on sininen”. Up to you. 

Kaikki me tiietään, että se on ihan sama mitä sanoo kun paskaa tulee niskaan kuitenki, se on nähty. Huono fiilis jollekki anyway. Et voi sanoo töissä ilosesti huomenta, joku ajattelee heti et vittu et oo tosissas. Tai jos joku siis huikkaa ovelta ilosesti ”huomenta!” heti alkuun ja porukka vaan mumisee jotain epämäärästä vastaukseksi, sekin on väärin, koska nyt se ilonen tyyppi pahotti mielensä kun kukaan ei kunnolla vastannut. 

Henkilökohtaisesti oon niin allerginen valittamiselle, vaikka se olisi aiheellista (pitää tehdä jotain, eikä valittaa…). Oon sellasella alalla, joka on arvostettu mut huonosti palkattu. Ei siin mitää. Kuitenki töissä joka helvetin päivä käydään hc marinaa siitä että meiltä leikataan ja meiltä viedään palkat ja lisät ja blaa blaa. Joo, kaikki tää on totta mutta ei jaksais kuunnella sitä marinaa. Ei se siitä sillä mihinkään muutu. Ja sitten spekuloidaan monta kertaa että ”Näilläkin rahoilla pomolle varmasti ostettiin kivempi työsuhdeauto” jne jne ilman mitään näyttöä aiheesta. Oikein lietsotaan sitä että meillä on nyt asiat niiiiiiin huonosti. Ja kiky. Stna. 

En jaksa kuunnella. Meen eri aikaan tauollekin kun en jaksa kuunnella ku ne mammat jaksaa jauhaa näist :D Tämä siis ärsyttää. Enemmän ku se et Netflixin tarjonta pettäis. Ymmärrättekö? Jutska on siinä että mistä oikeasti kannattaa pahoittaa mielensä. Ei siis tästäkään. Muumipappa on sininen. Muistakaa aina ignooraamisen jalo taito.

Ajauduin sivuraiteille. Anteeksi. Eikai se ei haittaa? 

 

 

Mistä sitten kannattaa olla surullinen/pahoillaan ja muutenkin vittuuntunut?

 

Vittuuntuminen ja ärsyyntyminen ovat enemmän hetkellisiä tunnetiloja, oman käsitykseni mukaan max 2 päivää. Vittuuntumisen eri muotoihin voi käydä tutustumassa täällä, totuuden temppelissä.

Jokainen on vapaa tuntemaan mitä tunteita vaan ja lähes millon vaan ja varsinkin mistä vaan (noni, nyt on kaikki nillittäjät blokattu). Todellisen rankoista asioista, kuten erosta, irtisanomisesta, siitä syövästä tai siitä munuaisen puuttumisesta, saa olla surullinen. Itse en kuitenkaan olisi surullinen siitä että mun jäätelö loppui. Tai kun ei nukuta. Tai kun että tuntuu etten siedä muita ihmisiä (EI! Kyllä sä voit silti mua Tinderissä oikeelle swaippaa, pliiiis, en mä mikää total freak oo!). Näist oon vaa ärsyyntyny ja vittuuntunu, ja se on ihan ok. 

Okei nyt tää meni siihen että siis selostan teille mitä eroo on vittuuntumisella ja surullisuudella. Nice. Ja mitähän kaikkee oon selitelly tuolla väleissä :D Jos kirjotan yhen esseen tähän väliin näin sunnuntai-illan ratoksi?

Niin teinkin. Nyt kello on 21.25. Tehokasta. Erinäiset kurkku- ja korvakivut eivät ole mihinkään kadonneet, mutta olen tänään sentään ollut töissä urhea ja kotona koko kansan himoitsema Master Chef; tein taivaallisia lohkoperunoita grillimausteella kuorrutettuna. Ah. Tervetuloa syömään. Ai hups, asun yksin.

 

*En oikeasti aina jaksa käsittää sitä, että jos mua ärsyttää vaikka se että talvella ei oo lunta, ni kun jollakin on tappava maksasairaus niin sitten mä en saisi olla ärsyyntynyt siitä että talvella ei ole lunta. Vaan että mun pitäis ajatella niin että ihan sama, oon onnellinen kun mulla ei oo tappavaa maksasairautta. Joo, olenhan mä, mutta ei se poista mun oikeutta olla ärsyyntymättä siitä että talvella ei oo lunta. Tosin, myös mun mielestä, se ei ole valittamisen aihe;)

 

Yhteenvetona: mun mielestä turha marina on ärsyttävää, ja tässä kohtaa jokainen saa itse määritellä sanat ’turha’ ja ’ärsyttävä’. Jokainen on kuitenkin oikeutettu tuntemaan mitä tahansa ja milloin tahansa ja käsittelemään tunteitaan juuri itse parhaaksi katsomallaan tavalla. 

Musta tuntuu, että tää blogikirjoitus herätti mussa ajatuksia enemmän ku ekaks ajattelin.

 

-N