Pohjustetaan tätä herkkää aihetta sillä, että itse siis _rakastan_ naisille suunnattuja ns. roskalehtiä (allekirjoittanut on hyvin ylpeä tästä omakeksimästä termistään)!

Varmaan moni kuitenkin miettinyt mitä cosmot, gloriat, annat ja ellet todella pitävät sisällään, mihin ne pyrkivät. Nuo ovat vain muutamia esimerkkejä, en halua mitään tiettyjä lehtiä nostaa tässä jalustalle vaan tarkoitan nimenomaan naisille suunnattuja aikakausilehtiä. Ovatko ne kuitenkin suunnattu naisille, yhteiskunnassa heikoksi mielletylle ihmisryhmälle, jotta kulutus lisääntyisi? Jotta naiset olisivat tyytyväisiä? Foliohattuni nostaa päätään. Toisaalta, olen havainnut että lehdissä usein on kuitenkin naisten asemaa yhteiskunnassa nostamaan pyrkivä sävy. Mutta kyllä ne miespaneelit yms antaa ymmärtää, että miehiltä kysytään, mitä ne haluaa että naiset tekee. Kaikkihan te ootte miespaneelia lukenu, eikö?

Feminismi sikseen. Mainostus on isossa roolissa. Kun etusivun avaat, saattaa hyvinkin olla että ensimmäisen järkevän lauseen kansilehden jälkeen (jos siinäkään järkeviä asioita oli?) löydät vasta viiden sivun päästä; ennen kuin siis pääset edes sisällysluetteloon, olet altistunut ainakin kahdelle kosteus- tai meikkivoidemainokselle, yhdelle hajuvesimainokselle ja muutamalle kynsilakkamainokselle. 

Olemme kaikki mainosten uhreja! Paetkaa!

No joo. Mielestäni naistenlehtien mainokset ja mainonta eivät suinkaan kuitenkaan lopu itse mainoksiin, vaikka niitä viljellään innokkaasti myös lehden muissa kohdissa (miettikää, kun se lehti maksaa 4,90e, kuinka monta prosenttia on mainoksia? Kuinka paljon sä maksat niistä mainoksista? OMGomg *hyperventiloi*). Lehti voi sisältää muotijuttuja, aurinkovoidevertailuja, jutun jonkun perustamasta yrityksestä, lukemisehdotuksia, lomakohteiden esittelyjä sekä aktiviteetti- ja tapahtumavinkkejä. Lista on loptuon. Jos tarkkaan ajatellaan, nämä kaikki pyrkivät innostamaan lehden lukijaa kuluttamaan, mikä taas on ylipäätään mainonnan perusideoita (maalaisjärjellä ajateltuna ainakin, en ole mainosalalla). Ainoastaan sydäntä raastavat kertomukset yksittäisistä ihmiskohtaloista jotka ovat menettäneet läheisen, sairastuneet, tai menneet naimisiin ja elävät nyt raskasta perhe-elämää, eivät mielestäni pyri mainontaan ja kulutuksen lisäämisen, vetoavat lähinnä lukijoiden tunteisiin.

Tyypillistä naistenlehdille on myös että pääjuttuna lehdessä on jokin julkkis tai edes vähän tunnetumpi ihminen kuin tavalliset tallaajat. Naurakaa jos haluatte, mutta tämäkin lisää lukijoiden tietoisuutta kyseisestä henkilöstä ja näin tuo hänelle lisää näkyvyyttä. Täyttääkö tämä mainonnan kriteerit?

Ennen kaikkea halusin kertoa ajatukseni naistenlehtien sisältämästä mainonnasta. Lisääkö tällainen mainonta omaa kulutustani? Ehkä. Olen kuitenkin aika kriittinen, mulla on jonkinlainen medialukutaito. Otetaan vaikka ne meikkivoidemainokset: pliis, c’mon, niiden muijjien ihot on muokattuja ja hiottu hipomaan täydellisyyttä, että ei kyllä niiden meikkivoide tätä naamaa pelastais 😀 Enemmän saatan hairahtua muuhun kosmetiikkamainokseen. Toisaalta, muistan ikuisesti että ehkä viisi vuotta sitten näin mainoksen deodorantista, jossa luvattiin että ei haise hiki. Osu jotenkin heikkoon kohtaan mun mielessä, ostin sitä, käytän samaa edelleen enkä vaihtaisi<3 Ja kuten arvata saattaa, se maksaa ihan tolkuttomasti mutta ne sai mut niiden mainoksella koukkuun.

Luonnollisesti allekirjoitan täysin tämän itse kirjoittamani postauksen sisällön. Siitä huolimatta aion jatkossakin lukea naisten roskalehtiä. Miten niistä onkin onnistuttu tekemään niin haluttavia. Mmh, taidanpas mennä hakemaan lähikioskilta uusimman Ellen. Toisaalta, ehkä tällä kertaa joku Harry & Meghan jälkipuintilehti olisi mehevä. Olen monta kertaa pohtinut oikeasti jonkun roskalehden kestotilaamista, mutta puolella kerroista jutut ovat niin tyhjäpäiden tekemiä että juu nou kiitos.Valikoin ja silloin tällöin luen jos kiinnostaa. Niin, ja odotushuoneissa luen aina salaa seiskaa!

-N