Voittaja
Hei arvatkaa mitä! Inhoon mainoksia, joissa lapsi sössöttää jotai kameran eessä. Tiiättekö. Telkkari tekis mieli aina mutettaa asap kun se poika alkaa lässyttään siin lotus soft embo mainokses.
Joo, mitäs.
Oon nyt kuluttanu tätä mun ihanaa ja arvokasta vapaa-aikaa ehkäpä jo mahdollisesti neljä ja puol tuntii ensi pohtiessa, mihin tän blogini lykkään. Sitten pohdin, että miten teen tästä persoonallisen itse. Eli lue rivien välistä: en hiffaa enkä tosin oo ikinä ees yrittäny koodaamista. Tutkin hyvän aikaa internetin syövereitä selaten juttuja bloggaamisesta ja että mihin ja millaselle alustalle kandeis blogi laittaa pystyyn. Kaikkialla kerrottiin sellasesta maailman ihmeestä, koodaamisesta, HTML-koodeista ja muista. Vähän tossa käytin aivoo ja päätin etten nyt ainakaan heti alkuun ala sellasii juttuja opetteleen. Ehkä selviin ainaki alkuun ilman sellasii? (Tunnen juuri nyt itseni 87 -vuotiaaksi mummoksi.)
Sitten, niin, mua tylsytti kun tajusin että toho bannerii etusivulle kannattaa tehhä ihan kuva ja ns. laitta se blogin otsikko piiloon. Millä tollasii kuvii voi tehhä? No eiku googleen vaan haku ”blogi otsikko banneri kuva miten tehdään”. Löysin ihan käyttökelpoisen sovelluksen netis, säädin mun mahti kuvaa varmaan yhteensä kaks tuntii. Täs ny kuitenki oon, paljon uutta oppineena ja hengissä!
Keksi neljä syytä.
No ai niiku mitä?
No miks päätit alkaa bloggaan. (”alkaa bloggaan” – eiku mä vasta kelailen tätä juttuu…)
Mut, okei.
1. Mä siis todellakin haluan jakaa ajatuksiani.
2. Haluun koittaa jotakii, mitä en oo ikinä ennen tehny.* Ihmisen pitäis venyttää rajojaan, ns. hypätä tuntemattomaan. Mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Niin pitää tehdä jos nyt jotain ylipäätään haluu täs elämäs saada. En mä tiedä mitä täst tulee. En mä tiedä osaanko kirjottaa.
Otetaa breikki: mikä on pahinta, minkä voisin mokata tän kanssa? Että en saa lukijoita? Että mun alkuinnostus hiipuu? Että en koekaan tätä omakseni? Yritän siis ainakin – en menetä yhtikäs mitään.
3. Haluun jakaa ajatuksiani. Tiiän, sanoin sen jo.
4. Te haluutte lukee mitä mulla on sanottavana.
Öö sitten joo.
Mulle on oikeesti iskeny joku sellanen älytön halu alkaa kirjottaan, kertoo teille kaunistelematta sen, mitä oksennan viikoittain päiväkirjaani. Joskus oon kirjottanu hullun lailla koneelle tavaraa tyylii viis sivuu ja sit kelannu että oispa mahtavaa jos jakaisin tätä jossain. Joku saattais vaikka saada jotain assosiaatioita (kirjotetaanko se noin?) omaan elämäänsä. Jos yksikin ihminen tän postauksen lukee ja tulee edes hiukan iloiseksi, oon voittanu itteni.
*Oon pitäny blogii aiemminki, tosin aivan eri syistä ku nyt.
Elämä kyllä jaksaa yllättää. Tämäkin. Minä, bloggaamaan? Öö-öö. Siis onhan tää pyöriny mieles kerran jos toisenkin. Toisinaan ajattelin myös, että pistän pystyyn jonkun tajunnan räjäyttävän juutubekanavan, mutta koen tällä olevan matalampi kynnys. Tekosyitä? Joo, en osaa monen muun jutun ohella leikata mitää videomatskuu. Tosin en ole koskaan yrittänyt.
Jännittää. Kelatuttaa. Päätin tossa, että annan ittelleni vaikka puoli vuotta aikaa. Tai vähän enemmän. En tiedä? Tosin monet sanoo, että aikarajojen ja dedlainien asettaminen tälläsiin luoviin, yllättäviin, yrittäviin, persoonallisiin, ajattomiin ja uusiin juttuihin on vähintään kyseenalaista. Oon vähän samaa mieltä.
Jos luit tän, oon onnellinen.
-N