Pariterapiassa, taas

Pariterapiassa käytimme 90min sijaan 60min varatusta ajasta. Kaikki oli jo sanottu. Kommunikaatioon ei auta mikään muu kuin toisen kuunteleminen ja sen kertominen mitä itse on vailla. Meidän parisuhteemme hyvinvointi jaksottuu pitkälti minun mielenterveyteni hyvinvoinnin ympärille. Kun voin huonosti, teen asioita jotka saavat parisuhteen voimaan huonosti. Ja päinvastoin.

Pariterapeutti totesi että minun hyvinvoinnissani on silminnähtävä ero parempaan suuntaan. Hän kuulemma ihan hämmästyi nähdessään minut. Ei se auta kuin uskoa vaikka itselleni tämä ero ei ole todellakaan niin selkeä vaan yhtä harmaata mössöä.

Olen myös kokenut avoliitossani tietynlaista vaille jäämistä ja huomioimattomuutta. Sitä että muut asiat menenvät minun edelleni. Tuntui hyvältä istua terapeutin vastaanotolla kun toinen pysähtyi äärelleni ja kuunteli vihdoin mitä asiaa minulla oli.

On pelottavaa että voin panostaa asiaan vain omalta puoleltani ja se mitä toinen tekee on hänen omalla vastuullaan. Silti, vaikka lopputulos vaikuttaa vahvasti myös minun hyvinvointiini. Olen ollut aiemmin huonoissa parisuhteissa ja pelottaa että mitä jos toinen ei olekkaan hyvällä asialla minun kanssani. En halua tuoda avioliittooni menneisyyden haamuja ja mörköjä mutta se pelko on läsnä.

Mitä jos toinen ei välitäkään minusta?

Kaikella rakkaudella, Alisa.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *