Sarjapostaus -Törkeän tärkeät mieheni 1/4

Tässä postaussarjassa käsitellään neljää casea, jotka koskevat elämäni tärkeimpiä miehiä rakkaudennälkäisestä näkökulmasta. 
Sen pidemmittä puhuitta käydään kimppuun. 
 
Ensimmäinen poikaystäväni.
 
Olin silloin nuori ja todella naiivi. Elettiin kesälomaa joidenkin yläastevuosien välissä.  Kukaan ei oikeastaan ollut aiemmin ollut kiinnostunut minusta joten olin aika ihmeissäni kun hän tuli tunnustamaan palavaa rakkauttaan. ”Mä tiesin heti kun mä näin sut että mä olin ihastunut…” Aloin miettimään milloin olimme nähneet ensi kertaa..? Vuosi sitten. Hän oli vaiennut asiasta koko vuoden. Pian selvisi että  hänellä oli tapana vaieta monissa muissakin kohdissa. 
Vietimme ihanan kesän. Sitä hyväuskoista nuorta ja palavaa rakkautta.  ja se mikä menee kovaa ylös, tulee myös kovaa alas.
Emme olleet tarpeeksi kypsiä käsittelemään erimielisyyksiä joten lähdimme erillisille teille aika äkkiä. Tämä kaveri oli muutenkin aika tunneköyhää lajia. Ja kun en ollutkaan enää hänen naisensa tämä piirre alkoi korostua todenteolla. ”Mitä mä tästä hyödyn?” on lause onka olen kuullut häneltä useamman kerran. 
 
Olemme ihme kyllä edelleen yhteydessä. Nyt vanhempina huomaa että meidän kemiat on todella aika räjäyttävät. Jos on kivaa on todella kivaa, mutta sitten taas riidellään niin että lautaset lentelee seinille jos niitä on käden ulottuvilla. Naapurit ovat seuranneet varmasti menoa useamman kerran suuremmalla mielenkiinnolla kuin kympin uutisia. En usko, että meillä olisi ikinä voinut olla tulevaisuutta. En ole kokenut enää vuosiin tarvetta määritellä välejämme. Ne vain ovat mitä ovat. 
Vaikka välillä ne ovat lämmenneet ehkä liikaakin… 
 
Mutta se on tarina joka vaatii ihan oman aikansa. 
 
Kaikella rakkaudella, Alisa.