Tapasin tämän miehen melko pian kun olin eronnut ensimmäisestä poikaystävästäni.

Ensimmäinen mielikuvani hänestä oli lähinnä se että onpas erikoinen tyyppi. Outo suorastaan. Mies oli ystäväni ystävä joten tutustuin häneen kuitenkin melko vaivatta. Pikku hiljaa aloin viettää aina enemmän aikaa miehen luona, ensin ystäväni kanssa ja sitten melko pian ilman häntä. Välimme kehittyi ystävyys, jonka jälkeen aloimme sitten seurustella. Olimme lopulta pari aika pitkään, melkein viisi vuotta.

Kun nyt mietin tuota aikaa taaksepäin, en voi huomata mieleni synkistyvän. En muistele tätä aikaa hyvällä.

Ensimmäisen vuoden leijuin pilvissä. Olimme täydellinen pari omassa pikku kuplassamme. Pidin silti edelleen joitain miehen tapoja kummallisina. Hän oli minua vanhempi mutta asui äitinsä kanssa. Enkä tiedä aikoiko hän ikinä muuttaa pois. Hän vetosi siihen että äiti on sairas ja tarvitsee häntä. Minä uskoin häntä.

Sitten yhtenä ihan tavallisena päivänä katselimme telkkarista jotain tyhjänpäiväistä ohjelmaa ja juttelimme. Meille tuli kamala riita. Mies alkoi käyttäytyä todella mustasukkaisesti ja siitähän se sitten sekin riita lähti. Tämä käytös jatkui tästä kyseisestä hetkestä koko suhteemme keston loppuun asti.

Kupla oli puhjennut. Mies alkoi rajoittaa menojani ja soitella minulle iltaisin missä olen ja kenen kanssa. Pahimpina päivinä sain myös kuulla miten huono tyttöystävä olen eikä minua kukaan muu huoli. Hän olisi halunnut omistaa minut ja ajoi minut itsestään aina vain kauemmas. Riitelimme paljon ja todella tulisesti. Seuraavassa hetkessä sitten taas itkettiin että älä mene, tarvitsen sinua.  Minulla myös alkoi olla tapana sanoa hänelle niissä tilanteissa että ”jos et katso peiliin ja muutu, tämä ei voi päättyä kuin eroon. Kun tarpeeksi kauan jatkat niin minä lähden.” Ja sitten tuli päivä jolloin tapasin mieheni ja uskalsin irrottaa.

Tämä mies yritti vielä pysyä elämässäni eron jälkeen, mutta silmäni olivat auenneet. Tajusin, että vika ei tainnut ollakaan minussa ja käytöksessäni. Leikkasin hänet pois elämästäni.

Kaikella rakkaudella, Alisa.