Tein heinäkuussa pikamatkan Lappeenrantaan veljeni kanssa. Tämä aloittaa opintonsa Lappeenrannassa syksyllä ja kävimme katsomassa mahdollista asuntoa. Tähän yhteyteen oli helppo yhdistää pieni loma. Kokosin loppuun myös koosteen siitä, mitä matka maksoi, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Lappeenranta oli tosi kiva kohde. Jo päivässä ehti nähdä kaikenlaista, mutta varmasti yönylireissulla ehtisi kokea vielä hieman enemmän. Jos siis elokuussa vielä on mahdollisuus, suosittelen!

Lähdimme pääkaupunkiseudulta autolla puoli kymmenen aikoihin. Teimme pienen tankkaus + vessapysähdyksen matkalla ja olimme perillä puolen päivän jälkeen. Lappeenrantaan pääsee kätevästä myös junalla ja tämä oli meilläkin yksi vaihtoehto, mutta meidän piti kuitenkin päästä liikkumaan ja hoitamaan bisneksiä paikan päällä, joten siksi auto valikoitui kulkupeliksi.

(Emme toisaalta ajaneet ihan suorinta reittiä, sillä seurasimme mitään ajattelematta auton navigaattoria. Auto ei puolestaan tiennyt, että on olemassa sellainenkin valtaväylä kuin kutostie.)

Itse muistan pienenä rakastaneeni automatkoilla juuri eväitä, eikä tämä ole pahemmin muuttunut tässä matkan varrella. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään ihmeellistä mukana, mutta jotain kuitenkin. Koska aamupala jäi vähän viime tinkaan, nappasin banaanin ja teen mukaan. Veli oli ottanut meille juotavat jugurtit, joten matka meni oikein mukavasti.

Lounas

Matkalla googlailin lounaspaikkoja ja päädyimme valitsemaan The Kitchen -nimisen ravintolan. Valinta oli loistava. Miljöö oli ihana ja ruoka super hyvää. Tarjolla oli torstain kunniaksi shampanjalla höystettyä hernekeittoa, mutta emme lopulta kumpikaan maistaneet sitä. Lisäksi oli tarjolla muikkuja ja raakamakkaraa erilaisten perunoiden ja juuresten kanssa. Kaikki kolme siis kuuluivat lounaaseen, eli olisi voinut sekoitellakin. Lämpimän ruuan olisi voinut myös vaihtaa kasvisruokaan, mikä hieman kiinnosteli, mutta päädyin lopulta muikkuihin.

Lisäksi lounaaseen kuului ihanan runsas salaattipöytä, leipää, teetä ja kahvia sekä jälkiruokaa, joka oli perjantain kunniaksi pannukakkua hillon ja kermavaahdon kera. Ja ah, millaisen kermavaahdon! En tiedä miten, mutta tämä oli nostettu täysin uudelle tasolle. Se oli vain niin hyvää.

Lounaaseen kuului myös vettä (yllätysyllätys) sekä limua. Vettä sai hakea juomahanasta omaan kannuun omaan pöytään, mikä oli kerta kaikkiaan kätevää. Ei tarvinnut koko ajan ravata hakemassa lisää juotavaa, mutta ei myöskään tarvinnut odotella, että joku tulisi täyttämään kannun. Vaihtoehtoina olivat ”still or sparkling” eli tavallinen ja kuplavesi, mikä myös oli kiva lisä.

Kaiken kaikkiaan, voin lämpimästi suositella The Kitcheniä. Aion mennä toistekin, jos vain mahdollisuus tulee. Sijaintikin oli ilmeisen hyvä, Raatimiehenkatu 18 sijaitsee aivan Iso Kristiina -kauppakeskuksen vieressä.

Satama, linnoitukset ja hiekkalinnat

Lounaalta suuntasimme satamaan ja linnoituksille. Satama oli kaunis. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisimme saattaneet jäädä istumaan jollekin ravintolalaivoista. Nyt kuitenkin kiipesimme linnoitusmäelle ja lähdimme kiertämään luontopolkua pitkin.

Kävimme myös alhaalla katsomassa kuuluisia hiekkalinnoja. Täytyy myöntää, että olin odottanut jotain hieman erilaista, ehkä jotain vielä isompaa ja yhtenäisempää. Ainakin tänä kesänä teokset olivat kuitenkin yksittäisiä (toki alueeseen liittyvää) eikä kaikkein isoin hiekkakasa ollut muuta kuin kasa, jonka pintaan oli sinne tänne muotoiltu kuvioita. No mutta, olivathan teokset kuitenkin aivan upeita, kun miettii, että ne oli tehty vain hiekasta.

Hiekkalinnoilta suuntasimme Satamatie 6:teen, jossa toimii Lehmus Roastery -paahtimo sekä kahvila. Näitä meille oli suositeltu etukäteen. Sisällä oli kaunista, mutta lösähdimme vapaina olleisiin riipputuoleihin ulos. Siitä olikin ihan kelpo maisemat Saimaalle.

Satamatie 6 ja Lehmus Roastery ovat varmasti maittava kokemus kahvinjuojalle. Myös alkoholijuomia oli jonkin verran tarjolla ja paikka on arkisin sekä lauantaina auki jopa kahdeksaan illalla, joten alkuillan istuminen tuolla olisi varmasti ihanaa. Itse en juo kahvia eikä holikaan tällä kertaa maittanut, joten vaihtoehtoja ei ollut kovin montaa. Otin lopulta jääteen, joka oli ihan ok. (Mitä luultavimmin se oli tehty makusiirappiin, mikä ei ole omasta mielestäni herkullisinta.)

Kokemus oli kuitenkin mukava. Ilahduttavaa oli, että kylmät juomat tarjoiltiin metallipillien kanssa. En yleensä enää ota pilliä juuri missään, joten tämä oli kivaa vaihtelua.

Kiertelimme vielä hetken linnoituksella. Paikasta tuli hieman Suomenlinna-fibat. Siellä on paljon pieniä puoteja, emmekä varmaankaan käyneet kuin osassa. Vietimme tuolla yhteensä noin pari tuntia, mutta suosittelisin varaamaan kolme tai jopa neljä tuntia, jos haluaa rauhassa kierrellä ympäriinsä ja pystähtyä johonkin kahvilaan syömään ja juomaan. Varmaan pidemmänkin ajan saa kulutettua, jos oikeasti pysähtyy katsomaan kaikkea. Satamatie 6:n lisäksi meille suositeltiin Majurskaa, joka löytyy linnoituskukkulan päältä. Vilkaisimme kahvilaan sisään ja se näytti kyllä kotoisalta.

Pääsin vielä illalla ennen lähtöä uimaan Saimaaseen. Aivan täydellistä. Vesi oli lämmintä, aurinko paistoi ja kaikki oli ihanaa. Pukukoppeja ei rannalla ollut, mutta ratkaisin asian pistämällä pystyyn yhden naisen pukukopin omasta sadeviitastani.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Kouvolaan syömään. Googlailun tuloksella valitsimme Gastropub Betony -nimisen paikan, joka oli ihan hyvä. Ei mitenkään tajunnanräjäyttävä, mutta ei valittamisen aihettakaan. Söin risoton, veli burgerin (joita siellä olikin tarolla useaa eri laatua).

Mitä matka sitten maksoi?

Tankkaus menomatkalla noin 45€
Lounas The Kitchenissä 2x 12,50€ = 25€
Pysäköinti lounaan ajaksi n. 3€
Jäätee Satamatie 6:ssa 4€
Päivällinen Betonyssä 41€
Yhteensä 118€

Lounaan ajaksi pysäköimme maksulliselle paikalle. Hinta yllätti, se oli 2,20€ tunnilta mikä on vähintään yhtä paljon kuin Helsingissä. Toki paikka oli, kuten aikaisemmin sanoin, ilmeisen keskeinen. Sataman läheltä löytyi myös ilmaisia kolmen tunnin paikkoja, jotka riittivät meille hyvin.

Kalleinta oli syöminen Kouvolassa ja olisimme voineet päästä paljon halvemmalla pysähtymällä huoltoasemalle tai ostamalla eväät kaupasta, mutta valitsin mieluummin kivemman paikan. Lounas oli laatuunsa nähden mielestäni edullinen ja noh, jäätee aika perus hintainen.

Paljon näki ja koki ihan ilmaiseksi kävellenkin. Yhden päivän voi siis viettää Lappeenrannassa juuri mitään kuluttamatta, mitä nyt ruokaan (+ mahdolliseen matkaan tai majoitukseen) menee rahaa.

– Inez

Olen aina ihaillut kauniita asioita. Sitä, että jonkun koti on kauniisti sisustettu. Sitä, että joku pukeutuu tai meikkaa kauniisti. Sitä, että joku luonnostelee kauniin kuvan paperille muutamalla vedolla – ja kun mieleni tekisi huutaa ”ei enää”, hän muuttaa sen vielä muutamalla vedolla vielä kauniimmaksi.

Samaan aikaan olen hyväksynyt sen, että en itse ole visuaalinen. En vain yksinkertaisesti ole hyvä asioissa, jotka vaativat visuaalisuutta. En näe, mitkä värit tai kuvat tai kuviot sopivat hyvin yhteen.

Tähän asti asia on ollut ok. Ei ole kiinnostanut. Mitä väliä vaikkapa tyylikkäällä sisustuksella tai pukeutumisella on, kunhan se on toimiva?

Kuluneen kesän aikana olen kuitenkin huomannut, että kyllä minua kiinnostaa myös se visuaalisuus. Visuaalisuus ei olekaan pelkkää turhamaisuutta, jona olen sitä ehkä aiemmin pitänyt, koska en ole itse osannut. Visuaalisuus on kauniista asioista nauttimista ja niiden jakamista muille (tai näin ainakin ajattelen).

Olen siis päättänyt alkaa opettelemaan ja tekemään ratkaisuja, jotka ovat visuaalisesti kauniita. Olen alkanut katsoa kauniita asioita ja pohtia, miksi ne ovat itseäni miellyttäviä. Niin sisustuksessa (tämä tosin odottanee tulevaisuutta ja sitä, että varallisuutta on hieman enemmän), pukeutumisessa (kyllä, olen 25-vuotias eikä minulla ole harmainta hajua, mikä on oma tyylini) kuin vaikkapa piirtämisessä ja askartelussa (olisipa kiva saada tehtyä vaikkapa kauniita kortteja).

Katseluvaihe on vielä helppo. Odotan kauhulla sitä vaihetta, kun pitää alkaa yrittämään ja erehtymään. Mutta ei kai auta mennä kuin tuulta päin!

Onko teistä visuaalisuus helppoa vai täytyykö sen kanssa taistella?

-Inez