Postauksen otsikko on lainaus Muumipapalta. Fiilikseni tällä hetkellä mätsäävät aika hyvin tuon lausahduksen kanssa. Pimeys alkaa painaa. Se kietoutuu tiukemmin rakennusten ja puiden väliin aamulla, kun pitäisi herätä. Kurkkii ikkunasta, kun on jo laittamassa nukkumaan. Haluaisin täyttää ympäristöni kynttilöillä, mutta liiallinen tuli ei liene sekään hyväksi. Pimeys on mukavan viihtyisä tiettyyn pisteeseen asti, mutta aikaiset aamuherätykset ja nopea pimeäntulo saavat minut (silmät ristissä, hiukset sekaisin ja sukat väärin päin jalassa) toivomaan, että talvipäivänseisaus olisi pian mennyt. Tai että sataisi lunta, joka värjäisi ympäristöä vaaleammaksi ja puhtaammaksi. 

This sky is on fire, näyttävä auringonlasku Oulussa

Esimerkillistä keskittymistä ja panostusta aamun ensimmäisellä, matematiikan tunnilla.

Syksyn ylioppilaskirjoitusten tulokset saapuivat tänään. Tuloksena molemmista, pitkästä englannista ja psykologiasta, mukava eximia cum lauda. Tulokset herättivät toivoa. Ehkä minä kykenen sen verran, etten jää sosiaalipummiksi. :–) Keväällä vastaan astuvat sitten pitkä matematiikka, fysiikka ja äidinkieli.

Mukavaa viikonloppua!