Pää pilvissä

Kun 18-vuotias tyttö aloittaa blogin, ei koskaan voi tietää mitä tuleman pitää. Näin sanoin minä, ja asia on tällä tavalla ainakin minun kohdallani. Suunnittelin jokatapauksessa, että kirjoitukseni ovat luettavia ja sujuvia, muidenkin kuin itseni mielestä. Heh.

Olen siis varhaisaikuinen, melko köyhä, rakastava ja pohdiskeleva nainen. Olen intohimoinen laskuvarjohyppääjä, mikä tietyllä tasolla on syynä tuohon ”melko köyhyyteen” jonka mainitsin edellisessä virkkeessä. Opiskelen ilmaisupainotteisessa lukiossa, kyseenalaistan maailmaa, sekä ihmisten(itseni mukaanlukien) ajattelutapoja minkä kerkeän ja harkitsen vakavasti liikennelentäjän uraa. Rakastan valokuvaamista, joten ottamiani ruutuja tulen hyvin todennäköisesti lisäilemään myös tänne.. Kamerana toimii kiven- ja kirveenkestävä ikioma Olympus E-250 -järjestelmäkamerani. Antakaa siis anteeksi 10mpix:n vähän liian pienelle kennolle. 🙂

Jotta minusta saisi jonkinlaista mielikuvaa, voin kertoa sen verran että rakastan mustaa huumoria. Paras lukemani kirja juuri samasta syystä on venäläisen Mihail Bulkakovin klassikonkin asemaan noussut Saatana saapuu Moskovaan. En pelkää hämähäkkejä, enkä oikein ymmärrä mitä pelättävää niissä on. Toki jos ovat myrkyllisiä niin sitten. Lisäksi olen melko epäsiisti. Olen kuin kotonani ja kotonani olen luovan kaaoksen ympäröimänä.

Tässäpä tarpeeksi tälle kertaa, mahtavaa viikonloppua just sinulle!