Korean Cheek löydetty
Mulla on aika laaja musamaku. Mun kiinnostus ei kuitenkaan ulotu kovin syvälle, en esim. ole elämäni aikana kuunnellut montakaan levyä alusta loppuun, enkä ole koskaan fanittanut mitään bändiä tai artistia niin paljon, että jaksaisin mennä keikoille. Hyvänä puolena siinä on se, että suhtaudun eri musatyyleihin avoimesti, enkä kaivaudu johonkin poteroon, jossa ainoastaan proge tai klassinen on hyvää musiikkia. Tiedän yhden tai kaksi hyvää biisiä joka tyylistä, joistakin ehkä vähän enemmän.
Viime aikoina muhun eniten on kolahtanut K-Pop, eli eteläkorealainen poppis. Aluksi ajattelin, että ehkä sillä on jotain tekemistä nostalgian kanssa. Korealainen vähän muovinen ja pirteä soundi tuo mieleen 90-luvun, joka oli länsimaissa purkkapopin ja tyttöbändien kulta-aikaa. Korealainen versio mun mielestä vain tekee sen paremmin.
K-Popin maailmasta löytyy kaikkea jännää. Mä löysin Korean version Cheekistä, eli Cheetah -naisräppärin, jonka ulkonäössä ja asenteessa on vaan sitä jotakin…
https://www.youtube.com/embed/N9Wv0UEVsdo” width=”300″>
Rap-kisassa söpön Jiminin vastine oli kans aika kultaa.
Tästä pääsinkin sitten luontevasti tyttöbändi AOA:han, josta Jimin alun perin ponnistaa:
Koska K-pop-tyttöbändeissä on yleensä joku viiskyt jäsentä, on pitänyt löytää joku keino niille erottua toisistaan. Vähän kuin Spaissareissa oli Posh Spice ja Sporty Spice. Hahmoja, joita vain ulkonäön ja olemuksen perusteella oon huomaavinani K-pop-bändeissä ovat ainakin eteerinen ja luonnollinen tyyppi (yleensä se, jolla on pisimmät hiukset), pieni ja pippurinen asennetyyppi (se, jolla on lyhimmät hiukset ja joka saattaa hoitaa ne räppiosuudet), vaalea ja viileä tyyppi (se, jolla on valkoiseksi värjätyt hiukset) ja lukemattomia variaatioita noista. Kaikille varmaan löytyy oma fanikuntansa.
Mutta joo, kunpa itsekin jaksaisin olla niin pirteä kuin joku musavideon K-poppari. Oon viimeiset viikon aikana ollut joka päivä töiden jälkeen tosi ryytynyt. Mulla on ollut kunnianhimoisia ajatuksia juoksulenkeistä, mutta joka päivä oon sohvan pohjalta todennut, että katsotaan sitten huomenna… Ensin ajattelin, että oon varmaan tulossa kipeäksi, mutta tämä fiilis on vain jatkunut muuttumattomana. Viikonloppuna en aio ajatella mitään työhön liittyvää. Ajattelin myös pitää taukoa lehtien lukemisesta, koska nyt tuntuu siltä, että mun täytyy palautua sellaisesta ainaisesta huolestuneisuuden tilasta, jonka vallassa olen ollut viimeisen viikon ajan. Luotan siihen, että joku jaksaa huolestua munkin puolesta, vaikka itse pitäisinkin pienen lepotauon ja nauttisin elämästäni