Kaupunki työttömän silmin
Oon viime aikoina pohtinut paljon sitä, miten erilaiselta kotikaupunki näyttää työttömän lasien läpi katsottuna. Verrattuna siis sellaisen ihmisen kaupunkikuvaan, jonka elämä kulkee tuttuja latuja kodin, kaupan ja työpaikan välillä. Mulle kaupunki on pikkuhiljaa alkamassa muistuttaa kuopattujen toiveiden hautausmaata.
”Tuossa mä odotin toiveikkaana bussia matkalla siihen yhteen haastatteluun, jossa haastattelijat kohtelivatkin mua jostakin syystä tosi nihkeästi, ja josta seuraavana päivänä ilmoitettiin, että jatkoon oli päässyt henkilöitä, joilla on enemmän osaamista ja työkokemusta. Vaikka siis olin itse tehnyt tismalleen sitä samaa työtä kaksi vuotta.”
Kaupungilla kävellessä vastaan tulee paikkoja, joissa on joskus ollut haastattelussa, mutta joihin ei ole päässyt töihin. Tai, useammin, joihin on lähettänyt hakemuksen, mutta joista on vähän myöhemmin saanut ainoastaan geneerisen ”kiitos, mutta ei kiitos” -viestin sähköpostiinsa. Kaupoissa kassalle jonottaessa katsoo haikeana myyjiä ja ajattelee, että noilla on ainakin työpaikka, toisin kuin minulla. Silmiin osuu iltapäivälehtien otsikoita, joissa mässäillään Suomen huonolla taloustilanteella, yritysten YT-kierroksilla ja massairtisanomisilla.
Hupaisin huomio tuli kuitenkin pari päivää sitten, kun luin sellaisesta metron mainosruudusta jutun loukkaantuneesta joutsenesta, jonka kaupungin(?) työntekijät olivat joutuneet pelastamaan vedestä. Operaatio oli kuulemma kestänyt tunnin, koska joutsen oli räpistellyt sinnikkäästi vastaan. Ajattelin, että joku tuostakin saa elantonsa. Pelastamalla vastaanhangoittelevia eläimiä kiipelistä. Aloin pohtia, mistä ihmeestä mä tiedän, jos vaikka mä olisinkin siinä hommassa ihan ässä. Mistä sitä ylipäänsä voi tietää, missä on hyvä, tai millaista työtä haluaa tehdä koko loppuelämänsä, ennen kuin kokeilee?
Tällaisia ajatuksia tänään. Haastattelupaikasta ei ole kuulunut vielä mitään. Hain kahta uutta duunia. Eka valtiolle, eli toisin sanoen, ei mitään mahiksia. Toinen taas oli enemmän merkonomille tai tradenomille tarkoitettua hommaa, mutta toisaalta, mikä nykypäivän avoin työpaikka ei ole? 😉