Kutsumaton vieras

Olen lähettänyt tässä parin viikon aikana yhteensä viisi avointa työhakemusta, ja äh, joka kerta ’lähetä’-nappia painaessa tulee se sama kiusaantunut olo, kuin olisin kutsumaton vieras. Kun vielä muistaa, kuinka itsekin osa-aikaisena työntekijänä välitin yleiseen postilaatikkoon tulleita avoimia hakemuksia eteenpäin vastuuhenkilöille, joiden tiesin varmuudella olevan liian kiireisiä lukemaan niitä, saati sitten vastaamaan niihin. 

Olen kirjoittanut jokaisen hakemuksen perään pienen muistutuksen siitä, että tulen palaamaan asiaan puhelimitse myöhemmin, mutta uskallanko muka oikeasti tehdä niin? Ja mikä olisi näin pitkän lomakauden päätteeksi sopiva aika antaa hakemuksen lipua oikeille henkilöille, tulla luetuksi ja prosessoiduksi? Varmaan aikaisintaan tammikuun puolivälissä voisi soittaa, vaikka ajatus ahdistaa. 

Tähän mennessä olen saanut lähetettyä hakemuksia vain eri järjestöille. Vielä olisi koko yrityskenttä tutkimatta. Olen käynyt jo alustavasti läpi Fonectan yrityshakua, mutta sitä kautta on melko vaikea rajata hakua koskemaan niitä yityksiä, joille kenties olisikin jotain tarjottavaa. Kun en ole arkkitehti, graafinen suunnittelija, ohjelmoija, rakennuspiirtäjä tai ekonomi. Valitettavasti.

Olen miettinyt, että jos ja kun lähden tavoittelemaan toista, lyhyempää tutkintoa, se tulee olemaan sellaiselta alalta, jolla voin toimia yrittäjänä. Tämän työnhakuprosessin aikana mulle on nimittäin kasvanut halu olla jollakin tavalla riippumaton ja omavarainen. Tiedän, ettei yrittäjänä toimiminen todellakaan ole mitään helppoa, ja onhan siinäkin sidoksissa ja riippuvainen lukemattomista eri tekijöistä, mutta ainakin siinä on erilaisia haasteita kuin tässä rasittavassa työnhaussa, joka tuntuu yhtä hyödylliseltä kuin Sisyfoksen kiven pyörittäminen. Yrittäjänä voi ainakin nähdä omien kättensä jäljen ja voi edes jotenkin omalla panoksellaan vaikuttaa asioihin. Mutta ehkä tämä on vain tätä työttömän toiveajattelua.