Mistä unelmat on tehty

Joulusta on selviydytty ehjänä, mitä nyt pari kiloa lihavampana ja hampaissa varmaan viiskyt reikää kaikesta kaikesta makean syömisestä. On tuntunut hyvältä pitää kunnolla taukoa työnhausta.

Mulla ei ole koskaan ollut mitään varsinaisia uuden vuoden lupauksia, ellei sokerilakkoa lasketa, mutta yleensä aina vuoden päätteeksi tulee väkisinkin tehtyä vähän tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta ja pohdittua, mitä unelmia ja tavoitteita haluaisi saavuttaa ensi vuoden aikana. So here we go…

Löydän työpaikan. Tuntuu tietysti aika toivottomalta, koska olen jo hakenut tosi aktiivisesti töitä kesästä lähtien ilman mitään tuloksia, mutta jospa ensi vuonna tärppäisi. Ja jos nyt saa ihan mahdottomia toivoa, niin unelmatyö on suht. koulutusta vastaavaa ja sopivan haastavaa, mutta ei vie kuitenkaan burnoutin partaalle. Työssä saan käyttää luovuuttani, työyhteisössä on mukava ja kannustava ilmapiiri ja koen tekeväni arvojeni mukaista työtä. Joo, tiedän, tästä saisi varmaan jonkun lystikkään ”sarkastinen Willy Wonka”-macron aikaiseksi, mutta kai sitä ihminen saa edes unelmoida mistä haluaa, vaikka kuinka mahdottomia? Työ olisi mieluiten Suomessa, joko pk-seudulla tai Pohjois-Suomessa, mutta hyvän työtarjouksen edessä olisin ehdottomasti valmis muuttamaan vähän pidemmällekin.

Ja ellei työtä kevään aikana löydy, haluaisin viimein selkiyttää itselleni, mihin ammattiin sopisin, ja mahdollisesti päästä opiskelemaan alaa johonkin ammattikouluun tai AMKiin. Olen jo selvittänyt joitakin vaihtoehtoja, ja erityisesti yksi on alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Mulla on jo kirjastosta varauksessa yksi siihen liittyvä kirja, josta toivottavasti saan syvennettyä tietämystäni alasta. 

Päästä siihen vapaaehtoiskoulutukseen. Uskon siitä olevan hyötyä mulle sekä ihmisenä, että jonakin päivänä ehkä työntekijänäkin.

Muita tavoitteita mulla olisi ainakin päästä vähän ujoudestani ja esiintymiskammostani. Tulen varmaan aina olemaan vähän ujo ja herkkä sosiaalisissa tilanteissa, koska minkäs sitä ihminen synnynnäiselle temperamentilleen mahtaa. Yritän kuitenkin jatkossa kääntää sen enemmän voimavaraksi ja olla soimaamatta itseäni liikaa ajoittaisesta epäsosiaalisuudestani. Ja olla vertaamatta itseäni liikaa muihin ihmisiin ja niiden saavutuksiin, koska siitä se pahin soimaaminen yleensä saa alkunsa. Mulla on ihmeellinen taito tuntea alemmuutta käytännössä ketä tahansa vastaan tulevaa ihmistä kohtaan syystä tai toisesta.

Muita vähän vaatimattomampia tavoitteita voisivat olla hiusten kasvattaminen vähän pitemmiksi (oon jumittanut käytännöllisessä ylipitkässä polkassa jo monta vuotta, mutta nyt sellainen hartioiden yli ulottuva pituus on alkanut miellyttää silmää enemmän), uuden talvitakin löytäminen (mieluiten klassisen mallinen villakangastakki) ja matkustaminen jonnekin kivaan paikkaan, ei oikeastaan väliä, minne, kunhan olen hyvässä seurassa.