Aloin itsekin miettiä omia kulutustottumuksiani nyt vuoden alusta, kun siskoni haastoivat ”älä ostamitään” helmikuuhun. Vaikka en siihen niin suoranaisesti itse ole osallistunut tai sanotaan näin, että olen kuitenkin hengessä mukana. Tämä teema on myös pistänyt miettimään omaa (siinäkin on parantamisen varaa) ja siinä sivussa muidenkin ostoskäyttäytymistä. Miksi ihminen ostaa ostaa ja ostaa? Vaikka kaapit pursuaisivat vaatetta ja tavaraa niin mikä saa ihmisen kokoajan haluamaan lisää. Lisää vaatetta, jotka unohtuvat sinne kaapin perälle koko ajan lisääntyvät vaatevuoren taakse? Mikä on se tarve tai mikä on se syy…perustelu itselle, että mä tarvin tämän ja tämän ja vielä tämänkin.

Viime aikoina olen seurannut sivusta muutamien ihmisten järjetöntä ostelua. Elämä pyörii ostamisen ympärillä. Pitää olla kokoajan uutta eikä enää puhuta muusta, kuin ostamisesta. Miksei voida olla tyytyväisiä siihen mitä on? Joo just niihin 5 paitaan mitkä ostettiin edellisellä viikolla. Nyt niitä tuli jo 5 lisää. Ennestään niitä olikin 50.

(Kuva lainattu netistä)

Oma vahva näkemykseni on, että tähän järjettömältä vaikuttavaan kuluttamiseen voi olla syynä esim läheltä tuleva paine ja usko, että kun tuo toinenkin ostaa niin munkin täytyy. Saattaa tulla ”pienimuotoinen” kilpailu, kun tuo toinen nyt osti tuon niin kyllä munkin on ostettava ja ehkä vielä ”parempi”. Tässäkin kilpailussa on vaarana, että se leviää käsistä.

Halutaan ehkä näyttää ulkopuolisille, että meillä menee hyvin, kun on sitä ja tätä. Mutta niin kuin monesti sanotaan, että raha ei tuo onnea niin olen samaa mieltä. Toki se tuo turvallisuutta elämään ja helpottaa tiettyjä juttuja, mutta sitä oikeata onnea sillä ei saa. Sä voit turruttaa sun murheita hetken jollakin ostamalla tavaralla. Mutta luulen, että se onni ei kauaa kestä. Tästä meillä kaikilla on varmasti kokemusta. 

Mulle itselle on tosi tärkeetä, että on omat rahat. Toki joo avioliitossa ”kaikki” on yhteistä ja niin meilläkin, mutta on omat tilit ja haluan ehdottomasti tulla toimeen myös omillani. En halua enkä tarvitse mieheltäni ns. ”viikkorahaa tms” vaikka hän onkin huomattavasti suurempituloinen. Tämän asian haluan opettaa myös lapsilleni, etenkin tyttärelleni. Muistan edesmenneen mummonikin aina muistuttaneen, että naisella pitää olla omia rahoja tai koirat pissaa nilkoille 😀 Kyllä mummot tietää.

Raha ei kasva puussa vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Haluaisin, että lapseni oppisivat ”järkeviksi” kuluttajiksi ja rahaa jäisi myös säästöön. Nelivuotias esikoinen ostikin juuri omilla säästämillään rahoillaan itselleen paloauton. Hän oli tehnyt pienimuotoisia ”kotihommia” mistä oli saanut kerrytettyä kolikoita säästöpossuun. Siinä ostamisen hetkessä oli ihan jotain erityisen hienoa.

(Possu lainattu netistä.)

Säästeliästä alkavaa viikkoa 😉

-Noora