Yksi ihana talvinen päivä

Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun lapset avasivat verhot aamulla ja huomasivat lumen peittämän maan. Itseänikin kieltämättä hymyilytti, vaikka katse onkin tässä vaiheessa jo keväässä. Inhoan tätä vuodenaikaa. Tai tarkemmin sanottuna sitä loka-marraskuun vaihetta. Loputonta pimeyttä, väsymystä, kurahousujen pukemista ja kaikki on niin likaisen näköistä ulkona. Inhottava ajanjakso, johon en koskaan totu. Tammikuu toisaalta antaa taas toivoa kevään tulosta ja kesästä. Me niin täällä pohjolassa ansaitsisimme kunnon kevään ja kesän tuon pimeän ajanjakson jälkeen. Viime vuonna me odotimme ja odotimme ja luovuimme toivosta jossakin vaiheessa. Kevät antoi odotuttaa, samoin kesä. Kumpikin taisi lopulta jättää meidät välistä.

Mutta nyt tämä valon määrä mitä lumi toi tullessaan piristää mieltä. Ensimmäinen kunnon mäenlaskupäivä ja voi sitä lasten riemua. Se on parasta mitä tiedän. Ja otinpahan itsekin hyötyliikunnan kannalta tuon kipuamisen eestaas mäessä. Ihan mahtavaa!

Lumista talvipäivää Teille kaikille ❤

-Noora