Heippa syksy, nähdään taas

Nuorempana olin ääripääihminen, pidin kuumasta kesästä ja lumisesta talvesta. Nykyään lempivuodenaikani on näiden kahden välillä tasapainoileva syksy. Auringonpaiste yhdistettynä kirpeään raikkauteen. Hehkuvat värit ja pureva tuuli. Kaulaliina ja nahkatakki. Ehkä olen vanhemmiten pehmennyt muutenkin, alkanut nähdä harmaansävyjä mustan ja valkoisen rinnalla. Mieltynyt murrettuihin väreihin kirkkaiden sijaan.

”Talvi on alkanut”, ilmoitti päiväkodista palaava lapsi eilen. Ja vaikka lumi vielä pariin kertaan ehtisi sulaakin, niin syksy ei enää tänä vuonna palaa. Räntä ja loska kenties, mutta ei hehkuva ruska tai vielä melkein lämmittävä aurinko. Eikä siinä mitään, ilolla minä talvenkin otan vastaan. Glögikausi on korkattu, ensimmäiset ja toisetkin joulutortut leivottu, pulkka haettu kellarikomerosta. Unilaulut ovat olleet jouluaiheisia jo pari viikkoa. Viikonloppuna taidan ripustaa pihavalot, muut joulukoristeet saavat sentään vielä odottaa laatikossaan.

Alle kaksi kuukautta jouluun. Tervetuloa, talvi.