Aan Tafel with Maannos

menu.png

Vein miehen eilen synttäri-illalliselle pop up -ravintolaan Kalasatamaan Nyt-liitteen jutun innostamana. Maistelumenujen ystäviä kun olemme, niin tuo peräti 14 ruokalajista koostuva setti kuulosti varsin houkuttelevalta. Eikä tarvinnut pettyä, oli tosi hyvä kokonaisuus! Ravintola on auki vielä 27.11. asti, minkä jälkeen koko rakennus ilmeisesti puretaan. Tarjoilija mainitsi heidän olevan melkoisen loppuunvarattuja, mutta suosittelen yrittämään pöydän varaamista, jos ainutlaatuiset ruokaelämykset kiinnostavat.

Seuraavaksi mainintoja annoksista – jos et halua spoilereita, niin älä lue pidemmälle!

Omiksi suosikeikseni annoksista nousivat seuraavat:

  • ensimmäinen karitsatartarista ja perunasta koostuva setti ja etenkin siihen kuuluva paahdettu perunaliemi
  • blinimäinen perunarieska, muikunmäti ja perunavaahto -kombo
  • sieniannos, johon kuului ankkaliemessä killuva sieniravioli sekä sienitäytteinen kaalipallero

Yhtenä teemana menussa oli juuriselleri, joka ei todellakaan lukeudu omiin suosikkeihini, mutta ihan siedettäviä annoksia siitäkin oli saatu aikaiseksi. Vain selleri-ruispuuro hyvin löysällä kananmunankeltuaisella höystettynä oli sen verran tuhti ja erikoinen kokonaisuus, että ihan koko lautasellista emme kumpikaan saaneet alas.

Turhin annos taas oli mielestäni ”uuniperuna” kuivatulla nieriällä ja piimällä höystettynä. Kuuma peruna ei maistunut oikein miltään ja poltti suuta.

Jälkkärit ovat yleensä tälle herkkusuulle mieleen, mutta illan omenaiset setit olivat vähän mitäänsanomattomia monimutkaisista komponenteistaan huolimatta. Kivan raikkaita kuitenkin ja sopivat sikäli tuon melkoisen runsaan menun päätteeksi.

Spoilerit ohi!

Kokonaisuutena setti oli ehdottomasti hintansa väärti, ja aika monta annosta söisin mieluusti uudestaankin joskus. Sääli, että kyseessä on tosiaan vain pop up -ravintola eikä pysyvä paikka!

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen

Heippa syksy, nähdään taas

BeFunky Collage3.png

Nuorempana olin ääripääihminen, pidin kuumasta kesästä ja lumisesta talvesta. Nykyään lempivuodenaikani on näiden kahden välillä tasapainoileva syksy. Auringonpaiste yhdistettynä kirpeään raikkauteen. Hehkuvat värit ja pureva tuuli. Kaulaliina ja nahkatakki. Ehkä olen vanhemmiten pehmennyt muutenkin, alkanut nähdä harmaansävyjä mustan ja valkoisen rinnalla. Mieltynyt murrettuihin väreihin kirkkaiden sijaan.

”Talvi on alkanut”, ilmoitti päiväkodista palaava lapsi eilen. Ja vaikka lumi vielä pariin kertaan ehtisi sulaakin, niin syksy ei enää tänä vuonna palaa. Räntä ja loska kenties, mutta ei hehkuva ruska tai vielä melkein lämmittävä aurinko. Eikä siinä mitään, ilolla minä talvenkin otan vastaan. Glögikausi on korkattu, ensimmäiset ja toisetkin joulutortut leivottu, pulkka haettu kellarikomerosta. Unilaulut ovat olleet jouluaiheisia jo pari viikkoa. Viikonloppuna taidan ripustaa pihavalot, muut joulukoristeet saavat sentään vielä odottaa laatikossaan.

Alle kaksi kuukautta jouluun. Tervetuloa, talvi.

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään