Kroppa hajoaa mutta paa ei anna periksi!! Sain tanaan uuden diagnoosin kaiken muun (mm. PTSD, DDD, RLS) paalle: Fibromyalgia.. kiputilasairaus johon ei ole syyta eika parannusta. Taudinkuva ei ole hieno.. aluksi en halunnut mitaan etikettia kylkeeni, oli helpompi olla tietamatta..varsinkin kun olettivat taman olevan MS-tauti. Nyt olen kuitenkin halpottunut etta tiedetaan ainakin jotain! Onhan tata kestanyt jo useita vuosia ja aloin jo katsella taas pyoratuolia jossa voi olla seisoma-asennossa ettei tarvi olla  matalalla ja kurkotella jokapaikkaan.. pahinta pyoratuolissa, ja tietysti ne katseet..

Kirurgini Dr. Willams’n ihana hoitajakaarti sanoi etta olen aina niin tyylikas ja iloinen kun tulen pyoratuolissa laakarikaynnille.. mietin etta pitaisko tassa olla jotenkin hommssuinen ja vanhassa collegepaidassa ja lenkkareissa tulla paikalle.. katselin ymparilleni ja tajusin etta niinhan ne ovat kylla muut tulleet..olivatko suihkussakaan kayneet viikkoon pariin?? HUH! 

Eihan tassa mitaan hataa ollut, asiaa tutkittiin ja puhuttiin selkaleikkauksesta etta pystyisin taas kevelemaan (jalat eivat enaa toimineet). Mutta miksi olisi  pitanyt masentua? Olihan kipu toisinaan niin mieleton etta taju lahti (oikeasti siis taju lahti!) ja hallusinoin, mutta hermot olivat nirhautumassa poikki selkanikamien valissa alaselassa, joten kyllahan siita kipua tulee! Mutta urheasti jaksoin monta kuukautta ennen kuin saatiin asioihin selvyys ja uskoivat minun olevan niin huonossa kunnossa.. He olivat leikkauksen jalkeen hammentyneita etta olin jaksanut niin valtavassa kivussa niin hyvin: Korkokenkia myoten aina tip-top ja kaiken paalle huumori tallella. Suomalaisella sisulla vaan, sanoin hymyillen:D

5kk pyoratuolissa ja pienet lapset kotona. Onneksi naapurit, ystavat ja sukulaiset auttoivat, toivat ruokaa perheelle (itse en pystynyti juur syomaan kun laakkeet pistivat vatsan niin herkaksi), kavivat siivoamassa (JOULUSIIVOT), teinitytot jarjestivat jopa liinavaatekaapin ja tyttarien vaatehuoneetkin!!  Ystavat tekivat myos kaikki jouluostokseni (en ollut ehtinyt edes aloittaa kun kavelykyky meni) seka tarjosivat lastenhoitoapua:) Emme olisi ilman heita selvinneetkaan! Ihana Amerikkalainen tapa tulla avuksi kun jollakin on hata! Nyt olen itse yrittanyt olla toisille avuksi.. kaytan vanhuksia laakarikaynneilla ja kaupassa, kudon pikkuisia pipoja vastasyntyneille sairaalaan ja vien ruokaa sairaille ja vasyneille! Nain se toimii kuten pitaakin! Vanhanaikainen naapuriapu ja edelleen ne korkokengat jalassa!!:D