Bahaman matkasta riittaa juttua moneksi kerraksi, joten mennaan heti asiaan!

Lennot: St.Louis, MO -Miami-FL – Nassau, Bahamas menivat mukavasti. Olin jalleen yksin matkalla! Muut AuPairit menivat eri reittia ja olivat n. tuntia ennen minua perilla Bahamalla. Ei se mitaan, ei kun uusiin seikkailuihin!! Perilla otin taksin ja selvitin itseni hotelliin. Hotellin henkilokunta sanoi ettei minnekaan saa menna yksin/kaksin, jos menemme yokerhoon eika meilla ole taksikyytia takaisin, soittaa heille ja tulevat hakemaan.. jaa, jossain vaiheessa taisi kaikki oppi menna ojaan!!

Olimme kuulleet etta Prinsessa Margaret (Englannin kuningattaren sisko) oli tulossa parin kuukauden vuosittaiselle visiittille saarelle, pienta kuhinaa oli myos katukuvassa nakyvilla. Upea uniformuisia poliisimiehia oli jokapaikassa!

Kukapa olisi tiennyt etta myohemmin olemme lahemmassa tekemisissa poliisin kanssa.. mutta siita hetken kuluttua (ehka jopa ensi kerralla?)

Yokeroon oli tietenkin lahdettava. Silla tormasin todella komeaan mieheen joka kysyi ensimmaiseksi olinko malli. (Huom!tama oli siis lahes 20 vuotta sitten, jolloin maailma oli viela hieman erilainen.. aavistuksen viattomampi?) Juttelimme ja minusta han oli jotenkin liikaa.. en osaa kuvailla miksi, mutta jokin hanessa ihmetytti ja silti hieman kiinnosti. En edes muista hanen nimeaa enaa mutta han ajeli punaisella avojeepilla ja ilmestyi seuraavana paivana hotellillemme ollessamme altaalla! Han sanoi omistavansa taman yokerhon ja myos toisen isomman ja pyysi minua ja ystaviani isommalle kerholleen seuraavana iltana.Jesse (annettakoon hanelle vaikka tama nimi) tulikin hakemaan meita illalla  ja menimme upeaan paikkaan joka naytti Kreikkalaisen temppelin raunioilta ulkoa! Temppelilta itseltaan -kahdessa kerroksessa- sisalta ja takapihalla oli upea puutarha ja uima-allas. Paikka oli maaginen kaikkine valoineen! Kuumassa yossa ihmettelin Jessen kiinnostusta minusta. Han oli pukeutunut todella tyylikaasti ja (kuvakin olisi kun loytaisin sen!!) han oli komea mies, lahes 9 vuotta minua vanhempi, hieman hiljainen ja todella asiallinen.. en tuntenut ansaitsevani tallaista huomiota, eika han ollut lainkaan paallekayva tai tungetteleva, enemma ystava joka jakeli kohteliaisuuksia eika saanut silmiaan irti minusta! Ystavani olivat hieman loukkaantuneita etta olin taman miehen seurassa niin kiinteasti ja yksi heista olikin jo juonut liikaa. Jessen piti menna kulissien taakse hoitamaan jotain ja mina kiirehdin ystavani luokse. Han oli huonossa kunnossa. Jesse tuli takaisin ja sanoi etta voi vieda meidat hotellille, tai ainakin hanet. Sanoin etta jos han lahtee, lahden minakin. Han sanoi OK ja haki autonsa. Matkalla hotellille ystavaani alkoi heikottaa ja pysahdyimme tien varteen. Jesse sanoi etta hanen talonsa oli ihan lahella jos ystavani haluaa vetta ja hieman pesta kasvojaan. Otimme riskin ja sanoimme OK. Talo oli merenrannalla, oli lahes taysi kuu ja sen kajo valostutti kauniisti hiljaista yota. Jesse sanoi uivansa delfiinien kanssa aamuisin ja kysyi haluammeko nahda ne. Ystavani mumisi jotain mutta sanoi ok, menkaa te, mina menen kylppariin. Kavelimme terassilta hiekalle ja vesirajaan saakka. han otti kenkansa pois ja kaari farkulahkeensa ylos, meni veteen, lapsytti sen pintaa ja vihelsi.. ei mitaan. Han jatkoi ja pyysi minua olemaan karsivallinen.. minua huolestutti ystavani joka jai sisalle, ja vilkuilin taakseni. Jesse jatkoi vihellysta ja veden lapsyttamista ja muutaman minuutin kuluttua nain kuinka kaksi delfiinia hyppasivat ilmaan!! Ja uudelleen! Ja viela kerran! En ollut uskoa silmiani! Oliko tama mies sittenkin totta.. kaikki mita han sanoi kuulosti jostain syysta epailyttavalta.. han oli kertonut etta hanen veljensa oli Benetton-malli (Jesse olisi voinut sita olla itsekin!) ja heilla (isalla) oli taloja Miamissa ja Ranskassa. Hanen aitinsa oli ranskalainen, isansa Bahamalta kotoisin. Han kysyi lentaisinko joskus Miamiin hanta tapaamaan jos han laittaisi lentolipun.. tah.. kuka tallaista uskoisi? En sanonut oikein mitaan. Han oli yllattavan vakava ja vaikka halasimme emme tainneet koskaan suudella.. niin, se olikin minun vakaumukseni! Tiesin etta olimme lahdossa enka halunnut kiintya haneen liikaa. Ystavani hoiperteli rannalle ja halusi hotellille joten oli aika lahtea. Jesse oli kuin koiranpentu joka ei tuntunut osaavan lahtea kotiinsa. Han oli tarjoutunut kavelemaan meidat ovelle ja ystavani meni jo sisalle.. hidastellen han lahi ja mina menin tarkistamaan ystavani kunnon.

Olin luvannut etta seuraavana paivana/iltana olisin vain ystavieni kanssa enka Jessen ”lumoissa” kuten he sanoivat (kateellisia sanon mina;D). Asia oli paatetty, mutta se ei valttamatta ollut paras mahdollinen paatos.. loysimme itsemme kaukaa banaaniviidakosta keskella yota, taysin paikallisten armoilla ja juttuun liittyi se polisiikin.. tasta seuraavalla kerralla!