Tucca haaveita

Kuukausi hiljaiseloa takana, mukama vielä niin kiireistä ettei ole ehtinyt blogia päivittämään. Viime viikonloppuna meidän perheen yllätti vielä norovirus ja kaiken huipuksi meidän tiskikone hajosi paripäivää sitten. Ei mun kuukausi oo tainnutkaan olla niin kiireinen, mutta kulunut viikko kylläkin. 

Vaikka viimeksikin kirjoitellessa mulla oli jo hirveä keväthybetys päällä, niin nyt se kevät taitaa ihan virallisestikin olla täällä. Hieman kylmempänä vielä tosin kun toivoisin. Päivisin aurinko on kuitenkin patistellut niin ihanasti, että on pakko lähteä ulos, vaikka mikä tuuli puhaltaisi ja sotkisi tukan täysin. Sitä tuulta tässä viime päivinä on kyllä riittänytkin. Mun ulkoilutyyliin onneksi kuuluu tällä hetkellä pipo visusti päähän vedettynä, koska mun tukka näyttää tältä! 

Joo-o viime kampaaja käynnistä on hetki aikaa, no sanotaan nyt ääneen seitsemän kuukautta. What! Ja no tyyli on sen mukainen. Kerran oon tässä välissä leikellyt hiuksia, mutta värille ei oo tapahtunut mitään päivitystä. Mun luonnostaan jo ohuet hiukset on viime kuukausina ohentunut vaan entisestään, ja samalla uusia vauvahiuksia lentelee joka puolella. Niitä sitten taltutan lakan voimalla, ja samalla yritän saada volyymia  muuhun tukkaan. Mun hiukset on tällä hetkellä niin best before, lättänät, sähköiset, mitäänsanomattoman pituiset ja no värikin on jo vähän haalistunu. 

Parturi-kampaajana oon kokenut jos jonkinlaisia hiustyylejä ja värejä,  mutta äitiyden myötä käytännöllisyys on noussut ykköskriteeriksi. Siinä missä ennen värjäilin hyvinkin radikaaleja värejä melkein mustasta, yyber blondiin tai kirskuvaan kupariin välittämättä kahden viikon jälkeen pompahtavasta tyvikasvusta, nyt mun hiukset on enemmän omaa väriä kun värjättyä. Sillä ei vaan oo mahdollista olla koko ajan värisuti kädessä. Luonnollisuus ja helppous siis kunniaan. Onneks tässä myös muoti on mun puolella, enkä todellakaan tunnu olevan ainoa, joka on ehkä jopa hieman jämähtänyt tähän luonnollisen liukuvärjäyksen ihanaan maailmaan. Samalla kaavalla ajattelin mennä edelleen, eli sutia tulevan kesän kunniaksi paljon vaaleaa hiuksieni latvoihin. 

Leikkauksen suhteen haluaisin olla hieman rohkeampi ja sanoa nyt kunnolla knips knaps. Rakastan sitä kuinka vastaleikatut hiukset tuntuu aina niin paksuilta. Viimeksi päivitellessä hiusteni pituutta leikkasin turvallisen lob mallin eli pitkän polkan, mutta omissa hiuksissa malli kasvaa yli ihan muutamassa viikossa. Olen myös todennut ettei kannata haaveilla paljon vaaleammista kutreista ja hiusten kasvatuksesta samaan aikaan. Siispä nyt varmaankin kunnolla lyhyttä. 

Tässä muutamia inspiraatio kuvia, joista olen ottanut ruudunkaappauksen aina pyöriessäni tuolla instagramissa. Kaikissa kuvissa on toteutettu ihanan huolettoman ja luonnollisen näköinen vaalea tukka, täydellinen kesäksi. 

Kertoilen täällä sitten miten tässä projektissa kävi , ja tietysti jokainen itseään kunnioittava kampaaja tekee tämän kaiken suljettujen ovien takana omin pikku kätösin. 

-Katri