Maanantai
Maanantai, kahvia kiitos!! Jokaisen viikonlopun jälkeen koittaa aina se maanantai. Vaikka tässä kotona ollessa välillä sekoaa viikonpäivistä, niin kyllä tänään on maanantai. Sitä enne vietettiin kuitenkin ihana viikonloppu, jota haluan vielä hieman muistella.
Meidän viikonloppu alkoi jo perjantaina ja oltiin mun miehen kanssa treffeillä pitkästä aikaa. Käytiin elokuvissa yli vuoden tauon jälkeen ja elokuvaksi valikoitui beauty and the beast. Niin pitkään kun olin kinunnutkin mun mieheltä, että mentäisiin katsomaan la la landia. Kun tilaisuus kuitenkin tuli laittaa poika hoitoon ja lähteä itse ulos päädyttiin yhteis tuumin beauty and the beast.iin siksi, että meistä kumpikaan ei ollut ikinä nähnyt kaunotarta ja hirviötä. Että mitä?! Niinpä!! Ikuisena romantikkona ja disney prinsessojen ihailijana mulla on ollut tässä kohtaa kyllä suuri aukko sivistyksessä. Vaikka aikamoinen klassikko on kyseessä tarjosi se meille molemmille juonellisesti uutta. Kyseessähän on musikaali, ja vaikka yleensä ihan musikaaleista tykkäänkin meni laulukohtaukset välillä vähän yli ja odotin jo itse elokuvan jatkumista, mutta muuten kaikinpuolin hyvä. Leffaherkkujen jälkeen oli hyvä käydä täyttään vatsa ihan oikealla ruoalla. Päädyttiin salaateille bistro Venlaa, mikään muu ei olis kyllä uponnutkaan sen karkkipussin jälkeen mikä leffan aikana tuli popsittua. Tuo bistro Venla on kyllä yksi oma suosikki jos etsii hyvää salaattipaikkaa Tampereelta. Ainoana miinuksena on jopa hieman sekava ja kaikenkattava ruokalista, josta tuntu lähes mahdottomalta valita. Päädyin kuitenkin vuohenjuusto kanasalaattiin, koska tuo vuohenjuusto on sellaista herkkua mikä ei kyllä vahingossakaan eksy meidän jääkaappiin, koska kuuluu mun mieheni ehdottomiin inhokkeihin. Ihanien treffien päätteeks haettiin poika mummulasta, jossa oltiin herätty päikkäreiltä vähän itkuisena, kun ei meitä vieläkään näkynyt, mutta jälleennäkemisen riemu oli suuri ja molemmin puoleinen.
Lauantaina juhlittiin ylioppinutta. Mun miehen serkku kirjoitti ylioppilaaksi ja oli ilo päästä juhlimaan. Oon aina tykännyt kesäjuhlista, niissä on sellaista ihanan rentoa puutarhajuhlan fiilistä, saa panostaa mut ei tarvi tälläytyä yli ja harvoin on mitään tiukkoja pukukoodeja. Ainoan murheen tähän juhlapäivään toi sääennuste. Olin jo monta viikkoa ennen päättänyt mekon minkä laitan ja muutama päivä enne vaivaudun katsoin sääennustetta. Päädyinpä sitten housuihin joihin on mun mielestä paljon helpompi yhdistää neuleita pilaamatta asua arkiseksi. Harmi ettei mun ihana neule muuten oo tässä kuvassa kun ylläri tulikin niin kuuma että tarkeni ihan ilmankin. Suomen kesä!
Juhlista saatiinkin yökylään mun appivanhemmat joiden kyläily on aina tervetullutta. He leikityttää pojan aina niin uuvuksiin, että yöunet on taatut. On myös kiva saada joku lehti luettua sohvan nurkassa ihan rauhassa. Yleensä saan kannen auki kun mun seisomista harjoitteleva poika ponnistaa sohvan reunaa vasten, irroittaa kätensä ja kuolaposkella hymyilee, että syliin. Siinä se sunnuntai sitten vierähtikin puistossa ja sisällä leikkien sekä maanantaita vähän jännityksellä odottaen.
Niin ne toisten lomat alko ja meidän perheen loppu. Eli mun mies palas tänään töihin yli kuukauden kotona olon jälkeen ja vieläpä ihan uuteen työpaikkaan. Ja ihan kevyesti kuuden päivän iltavuoroputkella. On tainnut molemmat vähän osiltaan jännittää, että miten tää maanantai oikein sujuu, mutta kovasti voiton puolella. Poika on ollu unilla jo pari tuntia ja mä odottelen miestä kotiin iltapalan kanssa. Kyllä se mun sisäinen kotiäiti jostain taas kuoriutu, vaikka hetken aikaa on saanutkin ottaa vähän rennommin. Akut taas latautuneena tää päivä ei ees tuntunu rankalta ja niin pitkältä kun odotin, vaikka ulkona oli ihan hirvee sää. Nyt tässä kesän alkaessa sitä kummasti tottuu siihen, että pääsee ulos puistoileen. Siellä se aika vaan lentää, mutta kyllä välillä täällä kotona ollessa tulee katsottua kelloa.
Nyt lataamaan akkuja huomiseen, lupailee jo hienompaa säätäkin! Odotan jo aamuakin kovin kun poika näkee, et isi on kotona! Jäi tänään itkien mun syliin, kun isi lähti töihin ja niin ei oo käyny ikinä ennen. Ihanaa noissa miehen iltavuoroissa on, että ne alkaa vasta kahdelta eli saa rauhassa viettää aamupäivän perheen kesken. Ihanaa viikkoa kaikille! Vielä muutama kuva viikonlopulta, yo-juhlista ja treffeiltä.
-Katri