Kevään kuolema

Mistä tietää, että on kuollut?

Tuulen puhallus ei enää tunnu kasvoilla,

sade ei kylmää poskia.

Näet värit, mutta värien nimet ovat poissa.

Näet kaduilla ihmisten jalat ja hahmot, mutta kasvot ovat poissa.

Muistot ovat niin hämäriä, eikä niihin jaksa ponnistella kiinni.

Jalkojen päällä on raskaat sementtiharkot, kun makaat kevätauringon sulattaman nurmen päällä.

Kosteus hiipii vaatteittesi läpi, mutta se on vain tieto sinussa, sillä faktat eivät kuole.

Sinä et ole fakta, et voi.