Söisinkö vai enkö söisi Saisin selkeyden ja toiminnan Menettäisin sisäisen ääneni joka kuiskii minulle tarinoita Häviäisi sumuisuus ja raskaat jalat   Mutta kuka on minä?   Istumassa syksyisenä päivänä kukkulan laella vieraassa maassa, mutta kuitenkin kotona, tuntematta mitään Istumassa Näsijärven rantakalliolla kasvot tuulessa kokemassa vapautta Istumassa parvekkeella tupakka suussa vapisevana pajukkoa katsellen Istumassa järven selällä […]

lohikäärme,   anteeksi,   syöksyy tulta   silmät kauhistuneet vartalo painuu kasaan vihreät pistävät silmät kuin piikit lihassa   mutta varmasti tuli jättää arvet haavat eivät parannu koskaan   anteeksi, äiti   iltaisin kun suljen silmäni nämä runot pyörivät päässäni pelokkaat silmäsi ovat painajaiseni

unessa näin kasvot lenkkitossut tömisevät maahan rakenteilla olevalla Europa-Alleella jalat ovat raskaat se johtuu ehkä ilmasta tai jostakin muusta kasvot ovat aina samat mutta niiden taakse ei näe seuraavaksi katson mäen päältä laaksoon ja näkyy vain peltoja silmäni ovat punaiset ja turvoksissa, heinänuhasta totta kai varpaat kuumottavat punaisena lenkkitossuissa nuo tossut olivat poissakin kerran asfaltilla […]

Seisoin ja katsoin  koivun keltaisten lehtien heiluessa  tuulessa pimeässä syysyössä.  Tunsin melkein kuinka ne koskettivat kasvojani. Pyyhkivät sen pois.   Seisoin yksin ja halasin pimeyttä. Miksi keltaisessa kuvastuu nyt kaikki,  pehmeys, pelko ja pimeä? Luopuminen, suru, uusi alku. Kyllä tällainen väsynyt sielu jaksaa paremmin syksyn kuin koskaan kevättä.   En koskaan muista mitä pitäisi sanoa. […]

Mistä tietää, että on kuollut? Tuulen puhallus ei enää tunnu kasvoilla, sade ei kylmää poskia. Näet värit, mutta värien nimet ovat poissa. Näet kaduilla ihmisten jalat ja hahmot, mutta kasvot ovat poissa. Muistot ovat niin hämäriä, eikä niihin jaksa ponnistella kiinni. Jalkojen päällä on raskaat sementtiharkot, kun makaat kevätauringon sulattaman nurmen päällä. Kosteus hiipii vaatteittesi […]

Luulin, että en osaa rakastaa. Uskoin, että jos rakkaus on jotain pysyvää, en pystyne siihen. Totta on, minä en pysty mihinkään pysyvään, sillä minut on kasvattanut yksi tuuliviiri, yksi joka ei halua uskoa totuutta, vaikka sen omin silminsä näkisi ja yksi, jonka todellisuus ei ole tämä.   Olen koottu toisiinsa sopimattomista palasista. Joka päivä tunnen […]

Mihin katosi se iloinen tanssiva tyttö,   tyttö puisilla hiuspompuloilla.   Tyttö, jonka sisällä elämä pulputti ja solisi, kuin keväällä vedet.   Tyttö, jonka kasvoissa oli aina naurua, mutta katseessa jotain syvempää, kuin surua.   Tyttö puisilla hiuspompuloilla.   Silmät kuin olisivat olleet jo tänään täällä. Silmät kertomassa, ettei mikään onnistu, sillä tämä iloisuus ja […]

Isälle   En tiedä sinua tai sinusta. Joko rakastan tai sitten vihaan. Olen yhtä kaksijakoinen yhtä mustavalkoinen kuin olet sinä.   Usein unessa itken. En ymmärrä. Minua. Itseäni.   Katsoin sinua. En nähnyt mitään. Nauroin sinulle. En sinun kanssasi. Pelkäsin sinua. Pelkään edelleen. Sinä et voi tuntea minua. Sinä et osaa tuntea.   Sinä ahdistat […]

Sitten kun sinä olet mennyt.   Sinut tuhkataan. Sinut viedään vanhaan hautasaareen.   Sitten minä ehkä uskallan rakastaa. Sitten minä ehkä uskallan ajaa veneellä katsomaan hautaasi.   Uskallan ehkä hyväksyä itseni. Samalla voin hyväksyä sinut kun istun varpujen, ja puolukoiden, ehkä  mustikoiden päällä ja puhun sinulle. Puhun sinulle itseäni. Sitä mitä ei vielä ole.

Olet kaukana, et kuule minua. Olet ollut jo kauan. Minun täytyy vihdoin nousta ja katsoa ylös. Onko siellä vielä tähdet jossakin? Vieläkö on toivo?