toinen koti

unessa näin kasvot

lenkkitossut tömisevät maahan rakenteilla olevalla Europa-Alleella

jalat ovat raskaat

se johtuu ehkä ilmasta tai jostakin muusta

kasvot ovat aina samat

mutta niiden taakse ei näe

seuraavaksi katson mäen päältä laaksoon ja näkyy vain peltoja

silmäni ovat punaiset ja turvoksissa, heinänuhasta totta kai

varpaat kuumottavat punaisena lenkkitossuissa

nuo tossut olivat poissakin

kerran

asfaltilla on hankalaa juosta, hiekkatiellä ei ole iltaisin valoja, ei täällä missään

iltaisin ihmiset juoksevat juoksumatoilla tai istuvat bistroissa hoikkina siemaillen spritzereitä tai jotain

kasvot ovat taas siellä

anonyyminä väkijoukossa

vihdoin kaivoin tossut muuttolaatikoista ja pesin ne pesukoneessa, nyt niissä ei ole enää sitä tuoksua

ne kasvot ovat minun

lenkkitossut jonkun vieraan jaloissa

Koti Runot, novellit ja kirjoittaminen

Keltainen

Seisoin ja katsoin

 koivun keltaisten lehtien heiluessa

 tuulessa pimeässä syysyössä.

 Tunsin melkein kuinka ne koskettivat kasvojani.

Pyyhkivät sen pois.

 

Seisoin yksin ja halasin pimeyttä.

Miksi keltaisessa kuvastuu nyt kaikki, 

pehmeys, pelko ja pimeä?

Luopuminen, suru, uusi alku.

Kyllä tällainen väsynyt sielu jaksaa paremmin syksyn kuin koskaan kevättä.

 

En koskaan muista mitä pitäisi sanoa.

Tarinat minussa unohtuvat.

Tämä lohtu, jonka saan keltaisesta yöstä.

Kun katson ja kurkistan alas ja mietin,

miltä tuntuisi hypätä.

Suhteet Oma elämä Suosittelen