Takaisin töihin – mutta vanha työ ei nappaakaan!

Jäin äitiyslomalle syyskuussa 2017 ja ajattelin tuolloin, että paluu työelämään on ikuisuuden päässä. Ja voisinhan aina tehdä toisen lapsen, ihanaa! Hyvin nopeasti poikani syntymän jälkeen ajatus toisesta lapsesta alkoi kuitenkin tuntua hyvin kaukaiselta. Nyt, kun poikani täytti vuoden, ajatus pikkukakkosesta tuntuu lähinnä koomiselta. Olenhan juuri saanut itseni takaisin! Voin käyttää vaatteita, joissa ei täydy pystyä imettää! Voin viipyä useamman tunnin omissa menoissani huoletta! Voin urheilla! Voimme huoletta jättää silloin tällöin pojan isovanhemmille yökylään! Eli juuri nyt arki rullaa mukavasti, ja vietämme aikaa riittävästi niin perheenä, pariskuntana kuin yksin. Joten – ei lisää vauvoja, vaan jotain muuta.

Viime kesän jälkeen oli pakko alkaa ajatella töihin paluuta. Ajatus vanhaan työhön palaamisesta kuitenkin ahdisti. Pienehkö organisaatiomme on mennyt lähes täysin uusiksi, omat asiakkaat siirtyneet muiden hoidettaviksi ja muutenkin ajatus vahvasti asiakasrajapintaan keskittyvästä myyntityöstä tuntui epämiellyttävältä. Sen verran tarkennusta, että toimin rekrytoijana ja headhunterina asiakasyrityksilleni, eli myyntityö kohdallani on osaajien etsimistä ja myymistä milloin minnekin. Pidän rekrytoinnista, mutta silti tuntui, että jokin oli pielessä. Heräsi ajatus, että olisipa mielenkiintoista rekrytoida omaan taloon osaajia, ja ennen kaikkea varmistaa, että nekin osaajat, jotka eivät töitä saa, saavat erinomaisen hakijakokemuksen.

Aluksi siis luulin, etten halua palata ollenkaan töihin. Sitten tajusin, että haluan itse asiassa todella paljon palata töihin, mutta uuden työpöydän ja tuunattujen työtehtävien äärelle. Tulevissa postauksissa pistän jakoon itse toimiviksi koetut vinkit siihen, miten tunnistaa itselleen potentiaaliset työnantajat, erottautua (erityisesti HR-alalla) muiden työnhakijoiden joukosta ja valmistautua neuvotteluihin. Itse valmistaudun tällä viikolla kahteen loppusuoran neuvotteluun ja tunnelma on odottava!