Työnhaku + vauva = mission possible

Kun hoitovapaani loppuuolella tein päätöksen alkaa etsiä uusia haasteita, oli ensimmäinen todellinen haaste löytää aikaa työpaikkojen selaamiselle, yrityksiin tutustumiselle, hakemuksien kirjoittamiselle, eri yritysten rekry-softiin kirjautumiselle ja tietojen syöttämiselle – puhuttamakaan siitä rumbasta mikä käynnistyi kun sain ensimmäiset haastattelukutsut! Alla vinkkejä asioiden sujuvoittamiseksi:

  • kun tiedät, millaisia haasteita olet etsimässä, käytä ensimmäiseksi aikaa CV:n päivittämiseen ja hyvän perushakemuksen kirjoittamiseen.
    Koska GDPR-asetukset eivät enää salli CViden ja hakemusten lähettelyä sähköpostitse, joudut todennäköisesti täyttämään tietosi yhtä moneen rekrytointijärjestelmään kuin on yrityksiä joihin haet. Valmistele siis CVsi (max. 2 sivua ellet ole freelancer, silloin ok olla pidempi listaus asiakasprojekteja) ajan tasalle sekä hyvä hakemusteksti (max. 1 sivu), joka on muutamaa virkettä muokkaamalla tuunattavissa kutakin yritystä varten sopivaksi. Jotkut järjestelmät pyytävät hakemuksen tekstikenttään, joihinkin voit liittää sen tiedostona, mutta pääasia on, että sinulla on helposti muokattavissa oleva hakemuskirje esimerkiksi seuraavaa mallia:
  1. Kerro miksi olet yhteydessä (jos joku tässä yrityksessä kolahtaa erityisesti tai sinulla on linkkejä ko. firmaan, kerro ihmeessä!)
  2. Kerro kuka olet, mitä olet tehnyt tähän päivään mennessä ja mitä haluaisit yritykseen tulla tekemään
  3. Mitkä ovat omat intohimosi työn suhteen
  4. Millainen olet työkaverina, mitä yritys saa jos palkkaa sinut?
  5. Miten/millä aikataululla olet käytettävissä (haastatteluun / töihin)
  • hyödynnä vauvan päiväunet – tai no, kaikki aika kun vauva nukkuu (aamu/ilta/päivä)
    Ei ole tehokasta yrittää naputella hakemuksia hiekkalaatikon reunalla istuessa tai samalla kun yrittää tähdätä puurolusikkaa taaperon suuhun, eikä jälki varmaankaan ole silloin myös parasta mahdollista. Rauhoita aikaa illasta tai päiväunien aikana jolloin saat rauhassa keskittyä työnhakuun. Tässä vaiheessa on avuksi, kun sinulla on helposti muokattavissa oleva työhakemus valmiina! Toimivaksi on myös todettu se, että perheen toinen aikuinen, tai joku apukäsipari lähtee vauvan kanssa puistoon / kauppaan / kävelylle. Tuntikin omaa työnhakuaikaa kotona rauhassa tekee ihmeitä!
     
  • jos tunnet muita äitejä ketkä ovat samassa tilanteessa, miettikää voisitteko perustaa ”hoitoringin” esim. haastattelutilanteita varten? 
     
  • jos puolisosi tai muu apu pääsee helpommin kotiin katsomaan vauvaa puolestasi esim. lounasaikaan, ehdota haastattelijalle lounastapaamista
     
  • jos paikan päälle pääseminen ilman vauvaa täysi mahdottomuus, ehdota videopuhelua. Toimii varsinkin 2. ja 3. kierroksen haastatteluissa kun on jo kerran tavattu.
     
  • jos tavoillesi sopii, niin pidä listaa/exceliä haetuista työpaikoista ja siitä missä vaiheessa prosessit ovat. Saattaa kuulostaa kummalta, mutta vauva-arki + vuoden univaje + 17 kontaktoitua eri yritystä… jep, kyllä se vaan oli avuksi.

Omalla kohdalla parhaiten ovat toimineet aikaiset tapaamiset yritysten kanssa, puoliso on venyttänyt omaa töihinmenoaan tunnilla. Jos teette vuorotyötä, katsokaa mahdollisimman aikaisin etukäteen lähiviikkojen mahdolliset slotit haastatteluille toistenne kalentereista. 

Ja kuten jo aiemmin kirjoittelin – jos unelmien avointa työpaikkaa ei meinaa tulla vastaan, käytä aikaa tutustumalla eri työnantajien arvoihin ja yrityskulttuuriin – kun löytyy match niin laita rohkeasti avointa hakemusta kehiin! Näin parhaassa tilanteessa saatat välttää kilpailun samasta roolista 200 muun hakijan kanssa ja pääset keskustelemaan yrityksen kanssa aidosti siitä, mikä sinua kiinnostaa.

Luen parhaillani Maria Veitolan ”Veitola” -kirjaa, ja sieltä kolahti tällainen Marian kokemus liittyen työnhakuun johon samaistuin heti:

” Itse työn menettäminen ei surettanutkaan minua eniten. Surin sitä, etten saanut nauttia siitä, miltä työ olisi näyttänyt ansioluettelossani (hyvältä), enkä sitä, millainen näpäytys nimittämiseni olisi ollut eräille tahoille, jotka olivat kohdelleet minua huonosti. Järkytyksekseni en ollut hakenut työpaikkaa, vaan sen ihmisissä herättämiä reaktioita.

Maineen ja kunnian tavoittelemisessa ei ole mitään väärää, mutta se ei saa olla ensisijaista. Kun jatkossa haluan tehdä jotain, kysyn itseltäni ensin, miksi sitä haluan. Tahdonko uuden mekon siksi, että rakastan sitä, vai siksi, että se herättäisi kateutta?”

Näihin tunnelmiin <3

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *