Työkuulumisia
Tässä tarinat viime perjantailta, nukahdin ennen kuin ehdin julkaista ne. Kerrankos sitä!
Tulin sanomaan muutamia sanasia, ennen kuin on aika yrittää sammua – huomenna herätys klo 5 ja 6.45 olen jo työn touhussa! Oikeasti pitäisi olla vähän aikaisemmin, mutta saa poikkeusluvalla mennä vähän myöhemmin, koska busseja ei mene aikaisemmin ja herääminen neljän jälkeen pyöräilyä varten on yksinkertaisesti mahdotonta. Aamu sarastaa kuuden maissa vasta. Erilaiset linnut pitää aamulla sellaista ilometakkaa, että vastaavaa olen kuullut vain Perun sademetsissä Machu Picchulle kömpiessäni. Ja nyt ollaan kuitenkin kaupunkiolosuhteissa. ”Kreisiä”.
(Innostun aika paljon kukkivista puista. 😀 Nämä oli Newmarketissa!)
Millaista lystiä siis on työskennellä hotelliravintolassa? Kolmen lyhyen työvuoron pituisella kokemuksella sanoisin, että ihan ok! Aamulla laitetaan esille aamiainen ja hoidetaan sitä kymmeneen asti. Kokoustiloja on kolme kappaletta kolmessa eri kerroksessa, joten niihin tehdään kahvituksia ja muita, välillä on lounasbuffettia ryhmille ja lounasasiakkaat kadulta, sekä toki itse hotellin asiakkaat. Aamiaista on kahta eri hintaista, joten ne pitää bongata koneelle mielellään oikein kaikin puolin. Kuulemma alle 50 hengen aamiaiset pitää handlata yksin, mutta jos on yli 50, on ihan luvallista hälyttää joku avuksi siivouksen puolelta auttamaan keittiön puolella, tai jos tilanne on osattu hienosti ennakoida, niin ehkä jopa saada työkaveri samaan vuoroon. Alkoholia saa kuulemma myydä mihin kellon aikaan tahansa, ja kuulemma meidän toimenkuvaan kuuluu myös jälkiruokien teko.
Aluksi en ymmärtänyt miksi henkilökohta suhtautuu nihkeästi kiinalaisryhmiin, nyt ymmärrän… Heillä on tapana tehdä ihan hirveä sotku ruokaillessaan, esimerkiksi kananmunat on kiva kuoria pitkin pöytiä, lattioita ja tuoleja lautasen tai lautasliinan sijaan. Jos joku tietää syyn tähän, kommenttiboksi on auki. Muuten ainakin osa heistä osoittaa jonkinlaista huomaavaisuutta pinoamalla lautasia yhteen (mikä ei auta, koska välissä on puoli kiloa ruokaa ja ne täytyy kuitenkin pinota uudelleen, mutta ajatus on tärkein), jotta ne olisi helpompi kerätä, joten tämä munakeissi hämmentää mua kovasti. 😀
Iltavuorossa olen ollut vasta yhden puolikkaan, eilen. Pääsen kommentoimaan sen kulkua paremmin vähän myöhemmin, mutta ainakaan aika ei tule pitkäksi. Jalat huusi sitä kuuluisaa Hoosiannaa, sillä seisoin pääosan torstaisesta työvuorosta kaupalla ja sen jälkeen köpöttelin ravintolaan iltavuoronpuolikkaaseen, yhteensä työtuntisaldo oli kymmenkunta. Keskiviikkona olin maksuttomassa personal raineri -tapaamisessa, ja siinä maastavetoja ja kaikenmaailman hack-kyykkyjä testaillessa sain koivet niin jumiin, että vielä tänäänkin on ollut hankala mennä kyykkyyn. Tehokas tapaaminen! Sain kokeilukerran ryhmäliikuntatunnille, ”ruotsalaiseen saunaan” ja tuon pt-tapaamisen. Humoristisia elementtejä ilmassa, en ajatellut liittyä tähän sadan euron pintaan kuussa maksavaan kuntokeskukseen, mutta kiitos kuitenkin näistä lahjuksista! Eteläsaaren retken jälkeen kahlitsen itseni johonkin peruskuntosaliin ja jumppaan menemään hyvällä mielellä, nyt kun tuo karju tarkisti, että tekniikkani on ok.
How is my work in the hotel restaurant? Nod bad, busy as (I find this Kiwi saying ”sweet as”, ”good as” funny as), but the shifts seem to go fast. Someone please tell my why the Chinese people make a big mess when eating? What’s the cultural reason behind this?