Yksinäisenä vieraassa maassa suurkaupungissa

Mun otsikot alkaa lähennellä kohta Iltalehden tasoa. Tätä ja edeltävää vilkaisemalla voi tehdä johtopäätöksen, että istun huonovointisena ja -kuntoisena yksin kotona kaiket illat ilmaa yhtään ystävää. Onneksi ei ihan niin onnettomasti pyyhi! Kunhan tänään kuuden kiireisen työpäivän, tai no -illan jälkeen löysin aikaraon pitkälle kävelylle ja siinä viuhtoessani mietin, miten mukava olisi käppäillä jonkun kanssa. Erilaisten aikataulujen takia se on kuitenkin aivan mahdotonta, mun kaikki kaverit täällä on joko töissä kun itse olen vapaalla tai sitten niin kaukana, että lyhyiden tärskyjen järjestäminen on hyvin hankalaa pitkien välimatkojen takia. Okei, myönnetään: myös sen takia, että rakastan nukkumista vähän liikaa ja nuo iltavuorot vetää niin piippuun, että nukahdan pään ollessa matkalla tyynyyn ja herään aikaisintaan 9 tunnin päästä.

Netissähän niitä ihmisiä on myös, mutta taidan olla tullut vähän vanhaksi, koska kovin usein en jaksa olla metsästämässä seuraa sinne ja tänne, paljon yksinkertaisempaa on vain hilpaista pyörällä keskenäni minne nyt ikinä haluankaan silloin kun mulla sattuu olemaan aikaa. Tämä on yksi syy miksi tavallaan jo odotan 3,5 viikon päästä alkaa uutta elämänvaihetta täällä – reissun päällä tapaa helposti ihmisiä ja seuraa löytyy esimerkiksi hostellin aamupalapöydästä. Ei logistisia ongelmia. Eteläsaaren reissukaveri on aivan eri päässä tätä maata, mutta saatetaan törmätä jossain puolivälissä, mikäli sekin lähtee lyllertämään jonnekin päin pohjoisempaa osaa etelää. Menikö tarpeeksi sekavaksi. 😀

Olen tosi onnellinen, että ollaan ns. bondattu hyvin erään työkaverin kanssa, joka on asunut aivan tässä mun naapurissa, mutta muuttaa pian muualle. Tulin juuri sieltä kyläilemästä, venyttelin lattialla ja juteltiin joutavia. Meidän piti mennä yhdessä Waiheke-saarelle, mutta koska yhteistä vapaapäivää ei oo ei tuu, niin olen menossa huomenna itsekseni. Tsemppasin kuitenkin ja järjestin itselleni hengailuseuraksi brittiläisen tytön, tavataan satamassa ja mennään ainakin mereen kajakeilla ja yritetään olla hukkumatta. 25c ja aurinko paistaa, kelpaa!

Terveisiä sinne talveen!