Wwooffauskokemus numero kaksi: Luomupähkinöitä ja kommuunielämää
Täällä 1200 vakiasukkaan pikkuisessa Tairuassa on ihmisen hyvä olla. Löysin muutaman mutkan kautta tämän wwooffingperheen ja päätin jäädä tänne yhteensä 2,5 viikoksi. Meitä on tällä hetkellä 7, yhdessä välissä jopa 12, plus perhe pienehköine lapsineen. Asutetaan kahta eri rakennusta ja oman pesäni rakensin tänne wwooffaritalon olohuoneeseen. Tillukat ovat mukavia, mutta näin lapsettomana en ole henkisesti valmistautunut kuulemaan niiden ilakointia ennen aamuseitsemää ja ennen aamukahvia. Kahvin jälkeen tilanne on toinen. Kutakin huonetta asuttaa 2-3 henkeä, joten tämä on vähän kuin olisi hostellissa, mutta ei ihan kuitenkaan.
Paku-vuori iltalenkillä. Ei turhia katulamppuja häiritsemässä iltataivaan tarkkailua! Yksi aamu herättiin ennen kuutta kiipeämään tuonne ylös katsomaan auringonnousua, oli sen arvoista.
Iso osa kävelyteistä täällä on pehmoista nurmikkoa. Kun asiaan alkaa oikein kiinnittää huomiota, aika harva oikeastaan käyttää kenkiä ja se on aika sympaattista!
Miten täällä sitten toimitaan? Perhe omistaa kuntosalin ja kaksi luomukauppaa nimeltä All Things Organic. Kaupat pyörivät pääosin meidän wwooffareiden voimin, mikä ei taitaisi olla laillista Suomessa. Ei välttämättä ole täälläkään, mutta koko kylä tietää asiasta eikä virkavalta ole puuttunut asiaan, joten ehkä se ei ole niin justiinsa. Viikossa on kuusi työpäivää ja yksi vapaa, 5-6h päivässä. Kuulostaa paljolta, mutta työt ovat leppoisia ja melkein aina yhdessä jonkun toisen wwooffarin kanssa, joten mikäs siinä seurustellessa ja asiakkaita palvellessa – aurinkoisina päivinä on kyllä ollut niin kiire, ettei ole paljon jäänyt aikaa turhaan seurusteluun. Osaan myös sen verran matematiikkaa, että tajuan miten halvalla me kaikki oma työpanoksemme myydään, mutta rahastahan wwooffailussa ei ole kysymys.
Kaupoilla työskentely on toki mieleisintä mulle, mutta olen täällä myös ommellut esimerkiksi sohvia, tehnyt makaronilaatikkoa 16 hengen porukalle, tonkinut vähän kompostia, vahtinut lapsia ja siivonnut keittiön muutamaan otteeseen. Töitä kuuluisi olla 4.5h/päivä, mutta melkein aina se venyy reiluun viiteen. Mun ongelma on olla vähän liian tehokas ja tunnollinen, ja muistutan itseäni koko ajan hölläämään, koska majoitusta ja ruokaa vastaan ei ole tarpeen painaa tauotta menemään yli 30 tuntia viikossa. Ei täällä muutkaan ressaa, se ei ole tällaisten vapaaehtoistöiden tarkoitus. Ei raha eikä ressi!
Syödään boheemisti vilttien päällä lattialla kun eihän tällainen poppoo mahdu minkään pöydän ääreen. :D Toisinaan myös rannalla puistossa.Vapaa-aikaa on kuitenkin Aucklandiin verrattuna paljon. Olen ehtinyt käydä juoksemassa (ihan hyvin se meni, pyöräily piti peruskuntoa yllä ja olen tästä hyvin iloinen!), pitkillä kävelyillä, rannalla, kuntosalilla ja kirjastossa ja tutustunut uusiin ihmisiin ympäri maailmaa. Parasta on kuitenkin ollut patikointiretki nimeltä The Pinnacles, ja siitä aion tarinoida vielä erikseen! En ollut aiemmin edes kuullut koko reitistä ja retki oli ehdottomasti yksiä tämä kiivimaareissun kokokohtia.
Muutaman päivän päästä Huomenna (pääsin nettiin oletettua myöhemmin) jatkan reissuani kohti kananmunankäryistä Rotoruaa, joka on tunnettu kuumista lähteistään. Siellä en wwooffaa, vaan menen kuusikymppisen kiivipariskunnan luo pariksi yöksi ja lilluttelemaan erilaisiin vesielementteihin. Liftasin niiden kyydissä korkeintaan kymmenen kilometriä Wanakassa lähes puoli vuotta sitten ja ne antoi mulle puhelinnumeronsa ja elinikäisen kutsun kotiinsa. Huvikseni laitoin tekstarin, että vieläkö se on voimassa. Tuli vastaus, että ilman muuta, koska tulet, haetaanko sinut bussipysäkiltä, tervetuloa! En usko, että tuollainen herttainen pariskunta pistää mua palasiksi. Niiden motiivi on kuulemma se, että toivovat eurooppalaisten olevan yhtä ystävällisiä kutakuinkin mun ikäiselle tyttärelleen, joka on parhaillaan samanlaisella reissulla Keski-Euroopassa kuin minä täällä. Aina ei tarvitse edes Couchsurfingia!