Patikointia Mordorissa eli Tongariro Alpine Crossing
Moi! Olen luikahtanut jo tänne Eteläsaaren puolelle, mutta ensin Mordorin tuonelat alta pois. Kyseinen n. 20 kilometrin taaperrus on kasvanut aikamoiseksi jokaturistintäytyytehdätämä-asiaksi ja se on äänestetty yhdeksi maailman parhaimmista päivävaelluksista. Aikamoinen titteli. Hobittilasta luonnollinen jatkumo oli tietenkin ”Mordor” eli Tongariron kansallispuisto ja olihan se jännittävä päivä, vaikka pilviverhossa en paljon mitään nähnytkään! Kuvat puhukoot tai ennemminkin olkoon puhumatta puolestaan. Täytyi itsekin laittaa Googlen kuvahakuun ”Tongariro alpine crossing”, että näin mitä kaikkea mulla jäi näkemättä. Toisaalta maailmanlopun meininki oli oikeastaan aika hyvä sekin.
Tässä alkutaivalta. Aamukahvit kello kuusi, puoli tuntia autolla Mangatepopon parkkipaikalle ja sieltä sitten kiipimään. Tuomiovuori eli Mt. Ngauruhoe ottaa aamuaurinkoa.
Kovat ukaasit vastassa. Tämä kyltti on ilmeisesti laitettu sen takia, kun varsinkin kesäaikaan reitillä näkee paljon turisteja pelkissä sortseissa ja ties missä varvassandaaleissa, vaikka sää voi muuttua nopeasti ja kyseessä on kuitenkin melkein puolimaratonin pituinen matka (ja enemmänkin, jos tekee lisälenkkejä) vulkaanisella maaperällä vuoristossa. Mulla oli alkusyksyisellä loppumaaliskuun säällä mukana perus lenkkarit, juoksutrikoot, tekninen toppi, tekninen huppari ja fleecehuppari, sekä veden- ja tuulenpitävä takki. Hyvä setti, sillä ylös könytessä tuli kuuma ja pysähtyessä jäätävän kylmä. Joillain näkyi sormikkaita ja pipoja, hyviä ideoita nekin.
Reissutoverini kiipesivät uhkarohkeasti Tuomiovuorelle ja takaisin. Itse kiipesin noin yhden neljäsosan aikana kuluksi, sillä muuten olisin joutunut odottamaan 3-4 tuntia parkkipaikalla crossingin toisessa päässä Ketetahin parkkipaikalla. Kuvassa näkyy kyseisen tulivuoren kantaa, sitten sumu alkoi lisääntyä ja maasto mennä aivan mahdottomaksi. Yksi askel eteen, kolme askelta taaksepäin -tyyliseksi hiekkasuossa tarpomiseksi. Katsoin parhaaksi kääntyä takaisin, koska mulla ei ole vaelluskenkiä eikä tarvittavaa hulluutta. Vuorella käy kuulemma viikoittain pelastushelikopteri noukkimassa ihmisiä, joilla on kalahtanut laavakivi päähän laskeutuessa. Tongariron kansallispuiston sivuilla sitä suositellaan kiivettäväksi vain aurinkoisena ja tuulettomana päivänä. Onneksi kaikki palasivat vuorelta ehjinä ja pidin kriittiset kommentit itselläni!
Aurinkoisena päivänä nämä järvet näyttävät kirkkaan turkooseilta. Niitä on kolme, pilvien takia sain kalasteltua kuvaan vain yhden.
Alaspäin laskeutuessa pilvet jäivät taa ja loppumatka oli kilometrin verran tilluttelua Ketetahin parkkipaikalle. Kävely tuntui vähän etureisissä pari päivää myöhemmin ja aikaa meni ekstralenkin kanssa noin 7 tuntia. Suosittelen tätä kyllä etenkin aurinkoisena päivänä, mutta ei tässä sumuversiossakaan mitään vikaa ollut. :)